Harvemmin tätä tulee edes ajateltua, mutta erityisesti vanhemmat ihmiset tuntuvat ajattelevan, että haaveilu tai unelmointi on jotenkin lapsellista ja pitäisi vain ajatella "realistisesti", eikä varsinkaan tavoitella omia unelmiaan.

Tää kevät on muuttunu meidän perheessä vähän kaaosmaiseksi. Silti jotenkin kaikki on ollu tosi selkeää ja yksinkertaista.

Tää on sellainen kysymys, mikä pysähdyttää mut täysin ja aika usein.

Asioiden tekemättä jääminen on todella stressaavaa.

Keskittyminen on sellainen asia, mikä tuottaa monelle vaikeuksia. Eikä se ole mikään ihme, kun miettii sitä, millainen nykymaailma on.

Arvaa, kiinnostiko mua lähtee tänä aamuna koiran kanssa mun päivittäiselle juoksulenkille?

#¤%!# mikä olotila! Ja kyllä, ensimmäinen merkkirypäs on kirosana.

Onko sun arki kaoottista? Mietit ehkä, miksi näin on?