Olen alle kolmekymppinen äiti kahdelle vilkkaalle pojalle, ja elämäni perheenäitinä on ollut kiireistä ja vaativaa. Ennen äitiyttä totuin tekemään asioita spontaanisti ja olin hyvin itsenäinen sekä tein asioita oman mieleni mukaan.

Viimeksi puhuin siitä, miltä aikaansaavempi ja helpompi arki voisi näyttää ja mille juuri mun (tai meidän perheen) arki näyttää.

Kuvittele elämä, joka rullaa smoothisti eteenpäin. Vaikka kaikenlaista elämässä voi sattuakin, saisit silti joka päivä asioita aikaiseksi. Ja siis nimenomaan saisit tehtyä juuri niitä asioita, joilla on jotain väliä.

Onpa ihanaa palata takaisin "sorvin ääreen".

Mikä ihmeen värähtelytaso? Miksi mun tulisi miettiä sitä? Miten se vaikuttaa mun keskittymiseeni?

Äitiys on ihanaa, mutta samalla se on yksi elämän haastavimmista tehtävistä. Vaikka lapset tuovatkin elämään paljon iloa ja merkityksellisyyttä, jokapäiväinen arki voi olla välillä erittäin stressaavaa ja uuvuttavaa. Tämä on erityisen totta silloin, kun yrität tasapainoilla perhe-elämän, työn ja henkilökohtaisten tavoitteiden välillä.

Lapsiperhearjen keskellä on usein haastavaa löytää aikaa ja energiaa tuottavaan tekemiseen keskittymiseen. Kahden pienen pojan äitinä tiedän tämän varsin hyvin ja siksi olenkin joutunut pohtimaan ja kokeilemaan erilaisia tapoja, joilla tukea omaa keskittymistä ja jaksamista tuottavan tekemisen suhteen lapsiperhearjen keskellä.

Onko sulle tuttua, että aivot reistailee vähän väliä ja ideat sekä mielenkiinnonkohteet muuttuu usein?