Onnellista joulua uudesta näkökulmasta - Raha, rajoittavat uskomukset ja traumat

Kohta on jo jouluaatto! Odotan innoissani sitä, että pääsee viettämään aikaa rakkaiden kanssa ihanassa joulun tunnelmassa.

En ole tehnyt mitään erityistä joulusiivousta, enkä aio tehdä. Joulukoristuksia laitoin ja lapset varsinkin kaipailivat uusia kausivaloja, niin niitä sitten piti käydä ostamassa yhdessä vaihtoehtoja pohtien. Löydettiinkin kivoja värikkäitä ja vähemmän värikkäitä valoja piristämään tätä pimeää kautta.

Mä luulen, että turhan monelle joulu on sitä aikaa, kun pitää saada kaikki näyttämään täydelliseltä ja pistää paikat tiptop. Lahjoja ostellaan kasapäin jokaiselle rakkaalle ihmiselle ja rahaa menee ihan tuhottomasti myös turhuuksiin. Mä nään siis joulun aika suurena kuluttamisjuhlana, mistä itse en tykkää sinällään ollenkaan.

Mitä toivon lahjaksi?

Multa kysyttiin tässä yks päivä tuttuun tapaan, mitä toivoisin lahjaksi, enkä halunnut vastata oikeastaan muuta, kuin vaan vaikka lahjakortti ruokakauppaan. Tiedän, että sille on varmasti käyttöä ja tarvetta sekä se myös keventäisi mun omaa taakkaa, jota helposti kannan raha-asioista.

Toki olen myös usein saanut sellaisia lahjoja, joilla en tee mitään tai jotka eivät vaan miellytä itseäni ollenkaan. En tahdo lahjoja, jotka ei ole nimenomaan sellaisia, joita kaipaisin. Totta kai olen kiitollinen jokaisesta muistamisesta, koska näen sen niin, että minusta välitetään ja joku tahtoo kertoa siitä mulle lahjan muodossa. Sitä mä arvostan, vaikken itselleni tarvitsemattomia lahjoja tahdokaan.

En itsekään tahdo ostaa lahjoja, joille ei varmasti ole käyttöä ja tarvetta. Ollaan ehkä miehen kanssa vähän erilaisia tässä asiassa, koska hän tahtoo mm. hemmotella meidän lapsia kaikenlaisella vähän turhemmallakin lahjalla (ja mä annan hänen tehdä niin, koska se on hänelle tärkeää).

Rahankäyttö - traumat ja rajoittavat uskomukset

Mulle rahankäyttö on sellaista, että mietin aina, mikä on tarpeen. Myös mun traumat ja rajoittavat uskomukset rahan suhteen tekee mut aika pelokkaaksi rahankäyttäjäksi.

Toki olen saanut työstettyä mun ajattelua rahan suhteen ja se on koko ajan menossa parempaan päin, mutta silti manifestoin vielä välillä itselleni niitä tilanteita, kun tuntuu, että raha on tiukilla. Tämähän on vain osa prosessia, koska nämä manifestoinnit voivat olla hyvinkin jopa kuukausien ellei vuosienkin takaisia.

Ja oikeastaan niiden idea on myös testata mua; olenko todella saanut muutettua mun ajattelua ja kuinka mä händlään tällaiset tilanteet, kun raha meinaakin olla tiukilla? Kuinka reagoin? Kuinka käsittelen sen tilanteen? Kuinka hyvin pystyn olemaan siinä hetkessä? Lähteekö ajatukset laukkaamaan kohti tulevaa ja sitä, kun raha ei tunnu riittävänkään eikä ehkä riitäkään?

Rakennan päivittäin luottamusta rahaan sekä itseeni

Tahdon luottaa tulevaan ja tahdon antaa sullekin sen ymmärryksen siitä, että kaikki voi olla hyvin, kun vaan keskitytään hyvään. Siksi mä kiitänkin päivittäin rahaa siitä, että se tukee mua elämässä ja tulee mun pankkitilille suurina ja pieninä määrinä. Tää saattaa kuulostaa hassulta, mutta saan siitä mielenrauhaa ja luottamusta rahaa kohtaan.

Mulle on tärkeää meditoida heti aamulla herättyäni, kuten olenkin kertonut jo jokusen kerran aikaisemmin. Se on osa mun parantumisprosessia rajoittavista uskomuksista ja traumoista, joita mulla on esimerkiksi juurikin rahan suhteen. Totta kai mulla on erilaisia traumoja ja rajoittavia uskomuksia muihinkin asioihin liittyen, mutta nyt tässä tahdon puhua lähinnä rahasta, koska se on mulle yksi suurimpia käsittelynaiheita omassa elämässä.

Kiitollisuus on tärkeä osa mun rahankäyttöä

Kun mä ostan jotain, mä koitan muistaa joka kerta kiittää rahaa siitä, että sain ostaa asian X (oli se sitten perusruokaostokset tai vaikka uudet kengät, joita tarvitsin). Olen myös kiitollinen silloin, kun saan maksaa laskuja.

Tärkeää on myös olla kiitollinen pienistäkin määristä rahaa (mitä kautta se raha sitten tuleekaan) ja muistaa olla erityisen kiitollinen myös suuremmista määristä rahaa, joita saa.

Muistan, kun joskus mun oli tapana jännittää ruokaostoksia maksaessa tai nettipankkiin kirjautuessa, että onko siellä tarpeeksi rahaa, millä maksaa ne ruokaostokset tai vaikka laskut. Mä ihan oikeasti olin sellainen iso möykky vatsassa pankkikortin kanssa maksupäätteellä maksamassa ostoksiani tai puhelimen ääressä kirjautumassa nettipankkiin peläten, että maksu ei mene läpi tai tili näyttää liian vähän.

Kun mä otin tän kiitollisuushomman mukaan mun arkeen, niin mä huomasin sen toimivan myös tällaisissa tilanteissa. Viimeksi eilen kävin kaupassa ja mulla oli kiitollinen ja itsevarma olo siitä, että raha varmasti riittää.

Mun on ollut vaikea olla välttelemättä raha-asioita

Jotenkin raha-asioiden ajattelu on ollu mulle niin tuskallista ja vaikeaa, että mä oon pahimmillaan jopa vältellyt nettipankkiin kirjautumista ja ylipäänsä sitä tietoa, paljonko rahaa siellä pankkitilillä on. En oo halunnut, enkä uskaltanut edes kohdata sitä totuutta, mikä siellä on ollut.

Raha on aina ollu mulle sellainen mörkö tai peikko, jota oon koittanu paeta. Mulle on opetettu, että vain kovalla työllä voi ansaita rahaa ja mä oonkin tehny paljon töitä jo 13-vuotiaasta lähtien.

Mulle on opetettu, että raha ei kasva puissa ja sitä pitää säästää ja käyttää viisaasti - okei, jokseenkin tää on ihan hyvä juttu, mutta jossain säästöpossussa istuva raha ei kasva mihinkään - päinvastoin, se tulee inflaation syömäksi.

Mulle on myös opetettu, että vain ahneet tahtoo rahaa ja rikkaat on perseestä. No, itse olen tässä mun ajattelunmuuttamismatkalla törmännyt niin moneen hyvään tyyppiin, jotka on miljonäärejä, että en oikein pysty tähän uskomaan. Nää ihmiset tekee rahaa sillä, että ne ihan oikeasti sydämellään auttaa muita ihmisiä ja antaa toisille ihan oikeaa arvoa. Raha siis ei voi olla vain ahneiden ja paskojen ihmisten juttu.

Näitä asioita voi kuitenkin muuttaa ja niin mä teenkin päivittäin

Kaikki se kipu ja pelko, mitä mun traumojen ja rajoittavien uskomusten takana on, on kasvattanu musta kuitenkin vahvemman ihmisen ja mä oon oppinu tekemään asioita toisin. Mä opin koko ajan itestäni lisää ja oon kiitollinen siitä, että saan tehdä tän matkan, jotta voin opettaa sen opit muille.

Nää asiat rahan ympärillä ei oo mitään helppoja asioita myöntää, mutta mä koen sen tarpeelliseksi. Mä koen sen niin, että mun on pystyttävä avaamaan mun haavoja ja niiden syitä muille, jotta muutkin voi oppia mun oppimista asioista. Mun on pystyttävä jakamaan mun kipukohtia ja noloja juttuja, jotta voin kasvaa ihmisenä ja samalla myös auttaa muita kasvamaan siinä sivussa.

Mulle on tärkeää ammentaa muille niitä oppeja, mitä mä oon oppinu kantapään kautta. Se on se persoona, joka mä oon. Mä oon se, joka tahtoo näyttää tietä muille, jotta he voi kasvaa ja näyttäytyä parhaimpana versiona itsestään.

Mä toivon sulle Ihanaa ja Rauhaisaa Joulunaikaa sekä Jännityksen ja Onnen Täyteistä Uutta Vuotta!

♡:llä Marika