Unohdatko itsesi, mutta neuvot läheisiäsi pitämään parempaa huolta itsestään?

Ootko koskaan huomannu, miten helposti annat ystävällesi neuvoja: "Lepää, älä vaadi liikaa. Kuuntele itseäsi. Sinä riität." Mutta samalla, kun sanot nämä sanat, elät itse aivan toisin. Väännät väsyneenä, nielet tunteesi, jätät omat tarpeet jalkoihin ja selität sen sillä, että "tää nyt vaan on tällasta ja mun pitää vaan jaksaa." Miksi hyväksyisit itsellesi sen, mitä et koskaan toivoisi parhaalle ystävälle?

Entä jos kokeilisit olla itsellesi se sun paras ystävä ja katsoa sitä sun elämää ja arkea sen sun parhaan ystävän silmin? Entä jos kokeilisit antaa itsellesi neuvoja siitä parhaan ystävän näkökulmasta ja elää enemmän sen mukaan?

Monesti sitä vaan unohtaa, että itsekin on vain ihminen

On niin helppo heittää omat tarpeet syrjään ja unohtaa itsestä huolehtiminen - on tullut kokeiltua ja tehtyä tätä aika monta kertaa. Todennäköisesti säkin teet itsellesi tätä samaa.

Ja onhan se helppo unohtaa itsensä ja omat tarpeensa, kun äitinä on niin paljon asioita, mitä tarvitsee toisten puolesta hoitaa. On vaan jaksettava, jotta arki rullaa ja lapset sekä heidän asiat tulee hoidetuksi. Meillä on paljon asioita, mistä on huolehdittava ja kannettava vastuu.

Ja nyky-yhteiskunta on niin ydinperheellistynyt, että harvemmin sitä osaa tai voi pyytää apua keneltäkään ulkopuoliselta, vaikka se olisi paras vaihtoehto.

Tän takana on yleensä uskomuksia

Uskomukset määrittää todella paljon asioita meidän elämässä ja juurikin tällainen itsensä ja omien tarpeiden unohtaminen ja syrjään työntäminen johtuu erilaisista uskomuksista. Sieltä voi löytyä esimerkiksi sellaisia uskomuksia, kuten oma huonommuus ja riittämättömyys, "on vaan jaksettava", "muut ensin" jne.

Nää tällaset uskomukset kumpuaa monesti omasta lapsuudesta. On nähty, kuinka oma äiti tai vanhemmat vaan suoritti arkea ja jätti itsensä toissijaiseksi. Kenties lapsuudessa on saanut kuulla asioita, joista on tullut negatiivinen minäkuva. Ehkä koet, että et ole ollut riittävä vanhemmillesi ja tahdot näyttää, että pärjäät kyllä, vaikka siltä ei tuntuisikaan?

Ulkoiset paineet

Me nähdään, kuinka somessa on niitä täydellisiä koteja ja äitejä, jotka vetää täydellistä arkea päivästä toiseen ja heillä on täydellinen elämä. Sitten siihen päälle vielä se, että itse ei vaan jakseta, vaikka muka pitäisi. Mutta miksi pitäisi?

Joku sukulainen tai tuttu saattaa kehua, kuinka heidän lapset on niin helppoja ja nähdään, kuinka heidän koti kiiltää puhtauttaan ja sitten teillä lelut lojuu lattialla päivästä - jopa viikosta toiseen, kun on niin vaikea saada lapset itse niitä siivoamaan.

Kun joku tulee kylään, koittaa vaan nopeasti saada kodin näyttämään siltä, että jonkun kehtaisi edes päästää kyläilemään. Ja jos se vierailija on oma äiti tai vanhemmat, niin monesti sitä yrittää vielä kovemmin saada asiat näyttämään siistimmältä, koska pelkää joutuvansa kuulemaan, kuinka sotkuista teillä on.

Jos jokin näistä kolahti, niin et ole yksin. Itsekin näitä asioita läpikäyneenä voin tunnustaa, että ei ole helppoa kuulla kaikkea sitä enemmän tai vähemmän kritisoivaa painetta, mitä ulkopuolelta tulee. Sitä väkisin tulee tunne omasta huonommuudesta ja silloin herkemmin vaan koittaa suorittaa arkea, jotta voisi jotenkin tuntea olevansa "parempi".

Siksi on tärkeää käydä läpi omia uskomuksia

Itse olen työstänyt omia uskomuksiani jo useamman vuoden. Erityisesti viimeinen reilu puoli vuotta on ollu mulle todella ratkaiseva tekijä uskomusten käsittelyssä ja muuttamisessa. Ymmärrän paremmin itseäni ja huomaan nopeammin, jos jokin uskomus yrittää saada mut vajoamaan johonkin kuoppaan.

Kun tiedostat sun uskomukset ja jopa ymmärrät, mistä ne on peräisin, sun on helpompi alkaa käsittelemään niitä, jotta voit muuttaa ne voimaannuttavammiksi. Tärkeää on, että tunnistat ne. Se on ensimmäinen askel niiden muuttamiseen.

Toinen askel onkin, että hyväksyt ne. Niissä ei ole mitään pahaa, vaan ne on sun mielen tapa yrittää suojella sua ja saada sut selviämään läpi elämästä. Sun ei kuitenkaan ole tarpeellista "selvitä" elämästä, vaan sun tulisi nauttia elämästä. Sä et oo luolanainen, jonka tulee koittaa selvitä päivästä toiseen, vaan sulla on kaikki tarpeellinen elämässäsi.

Kolmas askel on se, että sä alat muuttamaan niitä negatiivisa uskomuksia positiivisiksi. Kysy itseltäsi, mikä on sen sun negatiivisen uskomuksen vastakohta? Onko se totta? Miltä se tuntuisi, jos se olisi totta? Mieti tai kirjoita ylös asioita, jotka todistaa sen positiivisen uskomuksen todeksi.

Sä voit käydä nämä kaikki kolme askelta läpi ihan vaikka paperille. Monesti käsinkirjoittaminen on paras vaihtoehto, koska silloin sä uppoudut siihen asiaan paljon paremmin, kuin vain hieman pohdiskelemalla mielessä tai kirjoittamalla vaikka tietokoneella.

Tietoisempi ajattelu ja sen merkitys

Se, että osaan tiedostaa omaa ajattelua paremmin, on auttanu huomattavan paljon. Oon enemmän läsnä ja pystyn käsittelemään asioita eri tavalla. Tunnistan myös nopeasti, jos oma ajattelu lähtee negatiiviseen suuntaan ja osaan korjata ajatuksen suunnan. Voin myös tarvittaessa miettiä, mistä ne ajatukset kumpuaa.

Siksi onkin tärkeää, että harjoittelet tietoisempaa toimimista. Läsnäolo ja tietoisuus omista ajatuksista ja tekemisistä auttaa sua huomaamaan asioita, mitä et välttämättä aiemmin ole huomannut. Ja se tuo tietynlaista mielenrauhaa, kun osaa tarkkailla omaa ajattelua erilaisesta näkökulmasta ilman, että vain antaisi tunteiden ja ajatusten vain tulla ja mennä ilman sen tarkempaa tarkastelua ja pohtimista.

Tietoisempaa ajattelua ja olemista voi harjoitella monella tapaa. Itselleni parhaita työkaluja on olleet meditointi, herngitysharjoitukset ja ihan vain arjessa hetkeksi pysähtyminen ja itseni kuuntelu.

Mitä sanoisit, jos joku ystäväsi kävisi läpi näitä samoja asioita?

Yksi tärkeä harjoitus, jolla voit auttaa itseäsi huomioimaan itsesi paremmin ja päästämään irti turhista ulkoisista paineista on leikkiä, että olet itsesi paras ystävä.

Voit vaikka ottaa mukavan istuma-asennon ja kuvitella, että annat neuvoja parhaalle ystävälle. Tämä paras ystävä on sinä huonoimpina hetkinäsi, kun todella tarvitset tukea. Empatisoi itseäsi ja kerro olevasi tärkeä ja rakas. "Rakastan sinua" on asia, minkä voit kertoa itsellesikin.

Mieti, mitä sanoisit parhaalle ystävällesi, joka on aivan loppu jatkuvaan suorittamiseen, mutta yrittää silti vain puskea läpi arjen itsestä ja omasta jaksamisesta välittämättä. Mitä sanoisit ystävälle, joka todella tarvitsee niitä kannustavia sanoja, jotka sä helposti hänelle sanoisit, koska osaat empatisoida hänen tuntemuksia ja kokemuksia?

Tätä harjoitusta voi tehdä omalla tavalla, eikä siihen tarvitse tehdä mitään erikoista. Tärkeää on, että näet itsesi muiden arvoisena ja tärkeänä. Sulla on täysi oikeus olla väsynyt ja jättää joitakin asioita vaikka tekemättä ja priorisoida oma jaksaminen. Sulla on oikeus pyytää apua, jos sitä todella kaipaat.

Ota itsellesi tavoitteeksi kohdella itseäsi tasavertaisena muiden kanssa nyt heti tästä hetkestä lähtien. Se voi tuntua vaikealta, mutta se on päätös, joka sun on tehtävä itsesi vuoksi. Sä ansaitset elää, elämän ei kuulu olla suorittamista.

Lämmin halaus sulle,

♡:llä Marika