Tiedätkö, mitä haluat?
Tää on sellainen kysymys, mikä pysähdyttää mut täysin ja aika usein.
Tuleeko sullekin välillä sellainen olo, ettet vain tiedä, mitä haluat?
Kokeilepa ihan oikeasti pysähtyä pohtimaan, mitä sä haluat sun elämältä.
Vähän toisenlainen pääsiäinen
Meillä oli tänä pääsiäisenä vähän rankempaa, koska oltiin kukin meidän perheestä vuorollaan kipeänä (ihana vatsatauti).
Kun itse pääsin pahimman vaiheen yli, tuntui, kuin olisin menettänyt oman tarkoitukseni tässä maailmassa.
Eikö kuulostakin naurettavalta?
En tiennyt enää, mitä haluan.
En tiennyt, mitä tehdä.
Olin hukassa ja mikään ei tuntunut miltään.
No, onko se ihme, jos viettää sisätiloissa useamman päivän putkeen tekemättä juurikaan mitään?
Olin ihan koomassa ja heikko, en vaan jaksanut tehdä mitään ja kaikki lähinnä vaan ärsytti ja suorastaan **tutti.
Väsymys, huono ravinnonsaanti, ulkoilun ja liikunnan vähyys, tekemättömyys; kaikki ne vaikutti muhun yllättävän vahvasti ja sai mut todella negatiiviseksi.
En tiennyt, mitä haluan
Enkä edes jaksanut asiaa ajatella.
Onneksi olo alkoi siitä kohenemaan ja pääsin pikku hiljaa takaisin kiinni arkeen.
No, tätä kirjoittaessa meillä on vielä lapsetkin kotona, jotta ei vahingossakaan tartuteta tätä tautia enää muille eteenpäin. Esikoinen on ollu tän päivän jo täysin terve ja kuopus on ollu jo useamman päivän terveenä.
Nyt tätä kirjoittaessa tuntuu, kuin voisin huokaista helpotuksesta.
Sain taas kiinni omasta arjestani ja tahdon pitää siitä kiinni.
Tää kirjoittaminen on mun juttu ja uskallan väittää, että olen siinä aika hyvä.
Tahdon pitää tän mielekkäänä ja oman näköisenä.
Onneksi mieheni osaa avata suunsa
Olin nimittäin oikeasti aika hukassa, kun aloin olla terveiden kirjoissa taas, vaikka tauti selätettiinkin tosi nopeasti.
Huomasinkin, että olen aika herkkä muutoksille, vaikka osaankin yllättävän hyvin mukautua erilaisiin tilanteisiin ja asioiden muutoksiin.
Mieheni kuitenkin siis herätteli mua, kun en oikein meinannut löytää omaa polkuani enää, koska en vaan löytynyt mitään motivaatiota tai intoa mihinkään.
Mieheni ei olekaan perinteinen suomalainen mies, vaan kotoisin Venezuelasta.
Hän on käynyt suomen kielen kurssin, mutta mä koen helpommaksi puhua hänen kanssaan englantia (vaikka välillä testailenkin hänen suomen kielen taitojaan).
Lasten kanssa molemmat puhutaan suomea. Mies kyllä puhuu heille myös espanjaa ja lapset taitaa osata paremmin espanjaa, kuin äitinsä (vaikka olen joskus vuonna nakki ja pottu käynyt espanjan alkeiskurssin).
Mutta siis tää tauti tosiaan vei mut vähän pois arkirytmistä ja se olikin yllättävän merkityksellinen asia kokonaisuuden kannalta.
Enkä vieläkään oikeastaan tiedä, mitä haluan
Mutta koko ajan selvitän sitä mielessäni enemmän ja selvemmäksi.
Eikä se haittaa, vaikken olekaan varma, mitä haluan.
Mieli saa myös muuttua matkan varrella. Se on ihan okei ja täysin luonnollista.
Mehän muututaan muutenkin koko ajan ainakin pienesti johonkin suuntaan. Olisi siis aika outoa, jos meidän ajatukset asioista, mitä me halutaan, eivät muuttuisi ollenkaan.
Mulle on oikeastaan ihan okei olla välillä tällaisessa tilassa, kun en oikein tiedä, mitä haluan. Sitten, kun se alkaa kyllästyttää, voin pohtia asiaa hieman enemmän.
Älä siis huolestu, jos et tiedä, mitä haluat
Voit selvittää sun haluamisesi kysymällä itseltäsi hyviä kysymyksiä.
Mulle sellaisia kysymyksiä ovat mm:
- Mistä asioista nautit/tykkäät?
- Mitkä asiat on sulle tärkeitä?
- Missä olet hyvä?
- Millaisen elämän tahdot kuvitella viiden vuoden päähän?
Tällaisilla kysymyksillä voit herätellä itseäsi pohtimaan, mitä tahdot elämältä.
Joko mietit näihin kysymyksiin sopivat vastaukset?
Tiedätkö jo, mitä haluat?
Jos et vielä miettinyt, niin kokeile ihmeessä ja mieti vaikka lisää vastaavanlaisia kysymyksiä itsellesi mietittäväksi.