TÄYDELLISYYDEN TAVOITTELU EI OLE SEN ARVOISTA

Perfektionisti täällä, moi!

Tai ainakin perfektionisti, joka koittaa kovasti päästä eroon perfektionismistaan.

Olen osittain siinä onnistunutkin. 

Muistuttelen itselleni usein, ettei täydellisyyden tavoittelu ole se, mihin tulee pyrkiä, koska eihän täydellisyyttä ole olemassakaan!

Kaikessa on parannettavaa, eikä mikään voi olla täydellistä

Pyrin koko ajan parantamaan asioita, mutta en tahdo yrittää tavoitella täydellisyyttä, koska muuten en saisi mitään aikaiseksi.

Kouluaikana muistan, kuinka mulla oli aina miljoona erilaista käsi- tai piirros-/maalaustyötä kesken, koska koitin aina saada niistä täydellisiä. Aika meni pienten yksityiskohtien hiomiseen ja työ jäi kesken, kun pitikin jo siirtyä uuteen projektiin.

Tällaisia ongelmia mulla on ollut myös kotona ihan vaikka käsitöitä tehdessä. Saattaa olla, että huomaan pienen epätäydellisyyden ja mun on purettava työ, vaikkei sillä pienellä epätäydellisyydellä olisi loppuunsa ollut mitään merkitystä lopputuloksen kanssa.

Sama myös oikeastaan ihan kaikessa muussakin

Siivoaminen on sellainen, etten tahdo siivota, jos en tiedä voivani saada hommaa täydellisesti tehtyä samalla kertaa.

Tässä onkin ollut opettelua, kun olen pistänyt itseni välillä siivoamaan vain pieniä hetkiä, jotta koti pysyisi jokseenkin siistinä, eikä olisi aivan järkyttävää siivousurakkaa, kun siivoamisen aloittaisi. Pikkuisen siivoamista joka päivä, niin homma hoituu sillä. Vaikkei kaikki olisikaan täydellisesti tip-top.

Täydellisyyden tavoittelu ei vaan toimi. Missään. Ikinä. Ei ainakaan mun elämässä.

Yritä parhaasi, mutta älä tavoittele täydellisyyttä

Hyvä balanssi löytyy, kun yrittää parhaansa ja antaa samalla tilaa pienille epätäydellisyyksille. Ne eivät haittaa, vaan tuovat asioihin persoonallisuutta ja antavat sulle jaksamista sekä energiaa keskittyä muihinkin asioihin.

Samalla annat tilaa muille asioille, joilla on merkitystä sun elämässä. Jos jäät nyhertämään yhtä ja samaa asiaa, koska tahdot sen olevan täydellinen, kuluu sulla aikaa sen hiomiseen, vaikka se olisi jo oikein hyvä ilman turhaa hiomista.

Totta kai meidän tulee tehdä asiat huolellisesti, mutta täydellisyyden tavoittelu ei ole huolellisuutta, vaan jotain ihan muuta. Asiat voi tehdä huolella, ilman täydellisyyden tavoittelua.

Jos keskityt täydellisyyden tavoitteluun, elämästä tulee suorittamista ja varmasti uuvut jossain vaiheessa

Monet perfektionistit ovatkin jossain vaiheessa elämäänsä uupuneita. Joillekin tämä toimii herätyksenä omasta täydellisyyden tavoittelu-ongelmasta. Toiset vain puskevat eteenpäin ja uupuvat entisestään.

Jos tunnet olevasi perfektionisti, niin otapa perfektionisti-itseäsi nyt niskasta kiinni ja hellitä vähän täydellisyyden tavoittelun suhteen.

Sun ei tarvitse olla täydellinen, eikä tehdä asioita täydellisesti.

Sitten päästäänkin jo toiseen asiaan - nimittäin virheisiin

Monet pelkäävät virheitä. Se voikin johtua siitä, että joskus olemme tulleet rangaistuksi jollain tavalla virheistämme.

Koulumaailmassahan virheistä rankaistaan siten, että kokeissa saat vähemmän pisteitä ja se lopulta vaikuttaa sun kokonaisarvosanaan.

Mä en pitänyt koulusta varsinkaan ylä-asteella. Mun opiskelumotivaatio oli aika huono. Opiskelin mielelläni vain niitä asioita, jotka mua kiinnosti.

Tän huomasi esimerkiksi bilsan tunneilla, kun alettiin puhua linnuista ja tunnistaa lintuja, se oli mulle erittäin helppoa ja mieleistä, koska olin pienestä asti bongannut paluumuuttajalintuja joka kevät. 

Muutenkin tykkäsin aina tutkia meidän kotona olevasta suuresta lintukirjasta, mitä lintuja olin nähnyt ja tuntemattomammat lajit tahdoin oppia myös.

Linnut olivat siis mulle mieleinen ja kiinnostava asia jo aiemmin.

Siinä jaksossa sainkin bilsasta normaalia korkeamman arvosanan.

Virheitä ei tulisi pelätä

Itsekin edelleen pelkään virheitä. En tahtoisi niitä tehdä, vaikka niistähän on hyötyä.

Ai, virheistä on hyötyä?

Jep, kyllä vaan.

Virheistä nimittäin opitaan.

Mitä me opitaan, jos ei tehdä koskaan virheitä?

No, ei oikein mitään.

Täydellisyyden tavoittelu sen sijaan ei opeta meitä muuhun, kuin turhaan nyhertämiseen joka asiassa.

Jotta me voidaan nähdä virheet positiivisessa valossa, meidän tulee muuttaa omaa asennoitumista.

Se ei ole helppoa. Olen edelleen sillä tiellä, jotta osaisin ajatella asioista positiivisemmin, mutta voin sanoa, että ero vuoden takaiseen on huima!

Ja tässäkään täydellisyyden tavoittelu ei toimi. Tärkeintä on oppia askel kerrallaan ja kehittyä omaa tahtia.

Mulla on positiivisuuteen ohjaava maksuton opas, jonka sinäkin voit ladata itsellesi:

Kuinka ohjata oma mieli keskittymään positiivisiin asioihin