Inspiroitunut energia - Annoin ongelmalle tilaa ja sain ratkaisun

Onko sulla niitä hetkiä tai päiviä, kun susta tuntuu, että sun sisältä kumpuaa sellainen upea innostunut energia, jolla sä voisit tehdä vaikka ja mitä? Sellainen energia, mikä saa sun koko kehon energiseksi ja sulla on lähes sanoinkuvaamaton innostuminen, joka odottaa, että pääsisi kukoistamaan?

Mulla on just nyt tätä kirjoittaessa sellainen tunne. Mulla on vahva tunne siitä, että mun elämä tulee muuttumaan hyvinkin paljon (joo, toki kolmannen lapsen syntymä on iso asia, mutta nyt puhun jostain muusta) tänä vuonna ja se muutos tulee olemaan peruuttamaton sekä kasvattamaan mua ihmisenä niin paljon.

*Sisältää mainoslinkkejä*

Ihan kuin olisin Feeniks, joka on nousemassa tuhkasta vahvempana kuin aiemmin

Alkuvuosi tuntui todella tahmealta ja siltä, kuin olisin jokseenkin jumissa. Tuntui, kuin en vain saisi selkoa oikein mistään, enkä tiedä, mitä tahdon elämältä tai mihin suuntaan lähteä kulkemaan. Olin tienhaarassa, jossa oli liian monta risteystä, enkä osannut edetä.

Nyt kuitenkin tiedän, että nykyiselle työpaikalleni saan sanoa hyvästi muutaman työvuoron jälkeen. Sinne en ole palaamassa vanhempainvapaiden jälkeenkään. Tavoitteena on luoda yritys sellaisen aiheen ympärille, mikä todella resonoi. Mikä saa mut tuntemaan kokonaiselta.

Olen sarjainnostuja

Olet saattanut huomata, kuinka mun jutut rönsyilee ja ehkä olet seurannut mua useammassa eri kanavassa. Jos tunnet mua ihan Facebook-kaverina, saatat tietää, kuinka monesta asiasta rakastan puhua ja mitkä asiat mulle todella resonoi vahvasti.

Niitä asioita on niin monta, etten usko molempien käsien sormien riittävän niiden laskemiseen. Siksi mä näenkin tärkeänä sen, että osaan nyt vaan rentoutua tähän upeaan energiaan, mikä mun sisältä kumpuaa just nyt.

Mä rentoudun siihen todellisuuteen, että mulla on useita intohimoja ja annan mahdollisuuksien tulla mun luo. Sitten on vain musta itsestä kiinni vastata niihin mahdollisuuksiin.

Annan itseni inspiroitua muista

Mä en vaan tyhjästä revi tätä tunnetta, vaan kasvatan sitä sekä muistutan itseäni sen olemassaolosta mm. kuuntelemalla sellaisten persoonien juttuja, jotka opettaa ja puhuu mm. ihmismieleen, liiketoimintaan, yrittäjyyteen ja rahaan liittyvistä asioista.

Mun ehdoton suosikki on David Bayer, joka osaa kertoa näistä asioista niin upealla tavalla, että se väkisin saa miettimään asioita aivan eri tavalla. Yksi lähi aikoina mun kuuntelemista hänen videoista puhuu siitä, kuinka hyväksymällä ongelmat ja päästämällä niistä irti, sä oikeastaan saat sun ongelmiin ratkaisun - sen sijaan, kuin jäisit kiinni ongelmiin ja koittaisit miettiä ja pohtia ratkaisuja sun ongelmiin.

"All problems come to pass..." - David Bayer

Mikä sitten on mun ongelma?

Mulla tämä ongelma on ollut se, etten tiedä, miten mä lähtisin toteuttamaan mun yrittäjyyttä ja mihin se tarkalleen ottaen liittyisi. Tiedän, että on monta aihetta, missä voisin auttaa muita - ja mähän rakastan muiden auttamista! Miksen siis aloittasi yritystä, joka keskittyy auttamaan ihmisiä jossakin asiassa, missä olen askeleen tai pari edellä niitä, jotka voisivat tarvita mun apua?

No, kun mulla on niin paljon ideoita ja intohimoja, mä jään jumiin miettimään, mistä aloitan. Joten paras tapa on se, että tiedän, mitä mä haluan (omannäköinen yrittäjyys, joka vapauttaa mun palkkatyöstä) ja keskityn siihen lopputulokseen. Kun mä keskityn tähän, vastaus siihen, kuinka mä pääsen siihen lopputulokseen, tulee jossain vaiheessa vastaan ja silloin mun täytyy vain ymmärtää vastata (tämä myös sopii mun Human Design -energiatyypin ns. "suunnitelmaan", joka on reagointi).

Generaattori:

"Odota, että eteesi tulee jotain, mihin reagoida. Sen ei kuulu tuntua siltä, että sinun pitää tehdä jotain, vaan se aiheuttaa sinussa innostuksen toimia."

Juuri nyt musta tuntuu, että olen oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Odotan vain, että pääsen nousemaan tuhkasta, kuin Feeniks-lintu ja nautin tästä, kun saan vain olla ja antaa asioiden tulla mun luo.

Vaikein osa tässä yhtälössä on, että mulla on hyvin vahva maskuliininen tapa reagoida asioihin

Tämä siis tarkoittaa sitä, että tahtoisin vain tehdä asioiden eteen jotain ja jotenkin se tuntuu mulle siltä oikealta tavalta saavuttaa jotain. Tuntuu hyvin vaikealta vain olla ja antaa mahdollisuuksien tulla luokse.

Kuitenkin, oon nyt keskittynyt siihen, että nauttisin vaan tämänhetkisestä elämästä ja keskittyisin elämän tärkeimpiin asioihin, kuten perheeseen, terveyteen, hyvinvointiin ja vapaa-aikaan. Aikaisemmin mainitsemani David Bayer puhuu paljon tästä aiheesta, koska hän itse ohjeistaa ja tekee näin. Loppujen lopuksi elämästähän tulisi nauttia, eikö?

Yksi vaikeuksista tänä keväänä

Mulla on ollu tässä kevään aikana sellainen ongelma, että jostain tyhjästä mun iho alkoi reagoimaan voimaakkaasti, eli siihen tuli omituisia punottavia alueita, jotka kuivui ja kutisi. En heti ymmärtänyt, mitä se tarkoitti ja totta kai etsin vastauksia netistä kissojen ja koirien kanssa, koska en tahtonut mennä lääkäriin (en vaan hyväksy sitä, että sieltä olisivat vain tarjonneet ratkaisuksi kortisonivoidetta, kun se ei ratkaise sitä syytä siellä ongelman takana).

No, ostin erilaisia voiteita ja totta kai etsin luonnollisista ainesosista valmistettuja voiteita, koska sun ei koskaan pitäisi laittaa iholle jotain sellaista, mitä et voisi syödä (tämän säännön kuulin jostain terveyteen ja hyvinvointiin liittyvästä lähteestä). Päädyin suositusten kautta kokeilemaan mm. Saaren Taika Teepuusaippuaa ja Sheavoita (en nyt ehkä kuitenkaan söisi noita, mutta ainakin ne on luonnollisista ainesosista valmistettuja ja sopivat herkälle iholle).

*Mainoslinkki Hyvinvoinnin.fi*

Jos sua kiinnostaa Suomessa valmistetut, suomalaisen yrityksen luonnonkosmetiikkatuotteet (Saaren Taika), niin niitä löytyy esimerkiksi Hyvinvoinnin.fi-sivustolta. Eihän ne mun ihoa pelastaneet, mutta olipahan jotain, millä yrittää rauhoittaa ja hoitaa ihoa, joka kuivui hetkessä ja kutisi vähän väliä.

P. S. Tuo ostamani teepuusaippua ja pari muuta teepuuta sisältävää tuotetta näytti olevan nyt alennuksessa!

Kokeilin mä muutakin ja lopulta, kun päästin ongelmasta irti, asia ratkesi

Samalla koitin myös eliminaatiodieettiä, josko siitä olisi ollut apua, mutta en huomannut eroa minkään ruoka-aineen kohdalla. Aloin vaipua aika pahaan epätoivoon ja huonokuntoinen iho (joka oikeasti kutisi, veresti, eritti ja punoitti lähes päivittäin) ei muuttunut miksikään millään konstein.

Sitten tulikin kuuden päivän vapaaputki töistä. Ja ihme tapahtui: mun iho alkoi rauhoittumaan. Arvaatko jo, miksi? No, en miettinyt ihoani niin paljon, vaan keskityin vain nauttimaan vapaapäivistä ja siitä ihanasta vapaudesta.

Tämän myötä stressi väheni huomattavasti ja sain jopa nukuttua täysiä öitä, eikä tarvinnut tapella oman jaksamisen kanssa. Eli kaiken sen tuskallisen kutiamisen ja ihon muun oireilun takana oli vain stressi ja mahdollisesti myös väsymys.

Palasin töihin ja iho alkoi taas oireilemaan, kun se oli hetken saanut parantua. Aloin tämän myötä kiinnittää enemmän huomiota omaan mentaalipuoleen ja siihen, että lievittäisin stressiäni pitkin päivää. Tämä sinällään vaatii itseni muistuttelua ja sitä, että olen oikeasti läsnä, enkä vain pohdi kaikenlaisia ikäviä asioita, jotka ei juuri sillä hetkellä ole tapahtumassa.

Tämä onneksi ratkeaa pian lopullisesti

Pian pääsen kuitenkin aloittamaan kesälomani ja silloin ei töitä tarvitse enää miettiä. Enkä kyllä aio enää koskaan niitä töitä miettiäkään, sillä olen jo tehnyt päätökseni siitä, että minusta tulee yrittäjä, joka ei jää tekemään paskaduunia, mistä ei jää mitään käteen.

En jää jumiin työhön, joka saa mut voimaan huonosti tai muuten on vastaan mun arvojani. Se ei vaan ole oikein mua itseäni, saatika sitä työtä kohtaan.

Yrittäjyys ei varmasti ole helppoa, mutta otan sen kokonaisuuden matkana ja mahdollisuutena kasvaa sekä oppia uutta. Tiedän, että pystyn mihin vaan, jos vain oikeasti haluan. Siksi mä työstän mun asennetta ja ajattelutapaa päivittäin.

Vielä muutama sananen sulle

Mä todella toivon, että sun elämä on sellaista, mistä sä nautit. Mä toivon, että sä teet juuri sitä sun elämässä, mikä saa sut nauttimaan elämästä ja elät täysillä, vaikka välillä tulisikin niitä alamäkiä.

Usko pois, mustakin tuntuu välillä siltä, että oon ihan jumissa jossain vaiheessa, enkä pääse eteenpäin, vaikka haluaisin. Silloin pitää vaan osata päästää irti ongelmasta ja antaa elämän kuljettaa. Pitää muistaa nauttia siitä päivästä ja hetkestä.

Sä elät, sä olet. Se on itsessään jo suuri ihme ja lahja.

Kiitos, kun luit,

♡:llä Marika