Sun elämä on just sellanen millaisena näet sen

Ootko koskaan miettiny, miten eri tavalla kaksi ihmistä voi kokea saman tilanteen? Toinen näkee kaaoksen, toinen mahdollisuuden. Toinen näkee väsymyksen, toinen pysähtymisen paikan. Toinen kokee epäonnistumista, toinen kasvua.

Se, miten sä katot sun elämää, määrittelee pitkälti sen, miltä se tuntuu. Ei siksi, että todellisuus muuttuisi taikaiskusta – vaan siksi, että sun näkökulma muuttaa kaiken.

Mä ite heräsin tähän asiaan jo hyvä tovi sitten. Ja se muutti kyllä mun tavan kattoa maailmaa ja elämää sellaisella tavalla, että siitä lähti aivan kuin sellainen muutoksen hyökyaalto mun elämän eri osa-alueilla.

Arki on sama, näkökulma eri

Pienten lasten äitinä tiedän, miten helposti arki tuntuu raskaalta. On jatkuvaa huolehtimista, pyykkivuoria, keskeytyksiä, univelkaa. Helposti sitä huomaa ajattelevansa, että "tämä on nyt vaan tätä". Että nyt eletään selviytymisvaihetta, jonka läpi pitää puskea hampaat irvessä.

Mutta entä jos kysyisit: "mitä mä näen tässä kaikessa just nyt?"

Näenkö vain kaaoksen ja riittämättömyyden? Vai näenkö hetkiä, jotka eivät koskaan tule takaisin – pieni käsi poskella, iltapalapöydän nauru, yhteinen sadepäivän piirretty?

Sama arki. Eri linssit, joiden läpi katsoa.

Me ei voida aina valita, mitä tapahtuu – mutta me voidaan valita, miten me nähdään

Elämässä tapahtuu asioita, joita me ei voida hallita. Lapset sairastuu, aikataulut menee uusiksi, unet jää vähiin. Mutta me voidaan aina pysähtyä kysymään: "mihin mä suuntaan katseeni?"

Kun keskitytään siihen, mikä kaikki on huonosti, nähdään lisää kaikkea sitä huonoa. Aivot alkaa etsiä vahvistusta uskomukselle, että elämä on pelkkää suorittamista. Mutta kun aletaan tietoisesti kiinnittää huomiota siihen, mikä toimii, mikä tuntuu hyvältä – edes pienissä hetkissä – se alkaa vaikuttaa siihen, miten me koetaan meidän elämä.

Elämä on kuin peili

Jos kuljet peilin eteen kulmat kurtussa ja valitat sille, miten tylsä ja ruma se on – peili ei hymyile sulle takaisin. Mutta jos katot sitä edes pienellä hymyllä, se heijastaa sen saman takaisin.

Sama tapahtuu elämässä. Se heijastaa meille usein sitä, mitä me itse siihen tuodaan.

Se ei tarkoita, että pitäisi teeskennellä iloa tai kieltää vaikeat tunteet. Päinvastoin – niitäkin pitää saada tuntea. Mutta kun arjessa alat tietoisesti huomata hyviä hetkiä ja puhua itelles lempeämmin, elämä alkaa tuntua kevyemmältä, vaikka ulkoisesti mikään ei oiskaan muuttunu.

Mielen linssi vääristää – joskus rajustikin

Meidän uskomukset toimii kuin suodattimet, joiden läpi katsotaan todellisuutta. Jos uskot olevasi huono äiti, löydät jatkuvasti todisteita sille: myöhästyit päiväkodilta, koti on täysi kaaos, huusit hermostuksissasi.
Mutta jos alat uskoa, että oot riittävä äiti – juuri sellaisena kuin olet – alat huomata muitakin asioita: lohdutit lempeästi, ehdit hetken leikkiä, sait taas päivän hoidettua.

Mikään näistä hetkistä ei ole yksinään koko totuus. Mutta se, mihin keskityt, kasvaa. Se, mitä uskot, näkyy tavassa, jolla tulkitset kaikkea sun ympärillä.

Pieni muutos ajattelussa – suuri muutos tunteessa ja siinä, mitä lopulta teet

Et voi muuttaa sitä, että vauva herätti neljä kertaa yössä. Mutta voit valita, mitä ajattelet siitä aamulla:

"En jaksa enää, tää on kamalaa, eikä tää lopu ikinä." Tai: "Oon väsyny, mutta teen parhaani. Tää ei kestä ikuisesti."

Et voi estää tiskivuorta. Mutta voit ajatella:

"Taas tää sama kaaos, en selviä koskaan." Tai: "Meillä on paljon elämää – siksi täällä näkyy jälkiä siitä."

Tunne ei synny vaan tapahtumasta – vaan siitä, mitä ajattelet siitä. Tässä on sellainen kokonaisuuden ketju, missä sun ajattelu määrittää tunteen ja sitten se, mitä sä tunnet määrittää, mitä sä lopulta teet.

Alatko kenties hullun lailla rehkimään, että saat tiskit pois alta vai annatko itelles sen hetken levätä? Lysähdätkö kenties sohvalle, kun elämä tuntuu kaatavan vaan lisää paskaa niskaan vai päätätkö ottaa pienen hetken, jonka aikana vaan hengittelet hetken, kunnes olo tuntuu jo hieman rauhallisemmalta ja tasapainoisemmalta?

Entä jos elämä on jo nyt enemmän kuin tarpeeksi?

Moni meistä odottaa jotain ennen kuin voi olla onnellinen.
"Sitten, kun lapset nukkuu paremmin."
"Sitten, kun pääsen töihin."
"Sitten, kun saan omaa aikaa."
"Sitten, kun saan kaiken hallintaan."

Mutta elämä ei ala vasta sitten. Se on tässä ja nyt. Näissä hetkissä ja tässä epätäydellisessä, joskus raskaassa, mutta ainutlaatuisessa arjessa.

Entä jos alkaisitkin katsoa elämää siitä näkökulmasta, että tämä on jo nyt elämisen arvoista?
Että tää ei ole välivaihe, vaan itse elämä. Koska sitähän tää kaikki on, vai mitä?

Miten alkaa muuttaa näkökulmaa?

Tässä muutamia yksinkertaisia keinoja:

1. Pysähdy kysymään kerran päivässä:
   "Mitä hyvää näen tässä hetkessä?"
   Edes yksi asia. Se riittää aluksi. Siitä voit sitten muuttaa sitä niin, että kysyt tätä iteltäs useaan otteeseen päivän aikana.

2. Tarkkaile sisäistä puhettasi.
   Huomaatko arvostelevan itteäs? Kokeile puhua itelles kuin puhuisit sun parhaalle ystävälle.

3. Pidä kiitollisuuspäiväkirjaa.
   Kirjoita ylös 3 asiaa, joista olet kiitollinen päivän päätteeksi. Ne voi olla pieniä: lämmin kahvi, halaus, hiljainen hetki. Voit kokeilla tätä myös aamuisin herätessäsi. Tällöin saat positiivista energiaa jo päivän aloitukseen.

4. Valitse uusi uskomus.
   Jos oot eläny pitkään ajatuksessa "en oo tarpeeks hyvä", valitse tilalle uusi, lempeämpi uskomus. Esimerkiksi: "Oon riittävä tässä hetkessä." Ja toista sitä itelles päivittäin.

Tapa, jolla katsot sun elämää, luo sun todellisuuden

Sun elämä ei ehkä oo muuttunu ulkoisesti, mutta sun tapa katsoa sitä voi mullistaa sen täysin. Kun alat nähä ittes lempeämmin, alat nähä myös elämäsi toisin. Kun annat itelles luvan pysähtyä, tunnet enemmän rauhaa. Kun valitset nähä kauneuden pienissä hetkissä, alat elää aidommin tässä ja nyt.

Sun elämä on just sellanen millasena sä sen näät.
Joten voit tänään valita: miten sä haluut nähä sun elämän?

Luota elämään. Se ei petä sua, kun sä aidosti uskot siihen.

♡:llä Marika