Et voi muuttaa elämääsi ennen ajattelusi ja asenteesi muuttamista
Viime aikoina oon kokenut olevani todella kiireinen ja niin täynnä kaikkea, että voisin sanoa tunteneeni, kuin olisin tukehtumassa.
Töitä on ollut lähes päivittäin. Vapaita yleensä yksi päivä kerrallaan ja sitten taas useampi päivä töissä, kunnes olen saanut taas sen yhden vapaan.
Vaikka päivät on olleet lyhyitä, on arki silti ollut raskasta, koska olen kokenut päivien täyttyvän pelkästään vain muiden palvelemisesta (asiakkaat, oma perhe).
Eilen oli sellainen päivä, että olisin tahtonut vain huutaa asiakkaille, että antaisivat mun vaan olla
Mutta eihän sellainen sovi, kun mun työhöni kuuluu nimenomaan asiakkaiden palvelu ja auttaminen.
En siis alkanut huutaa kellekään, vaan olin ystävällinen ihan jokaiselle, työkaverista asiakkaisiin.
Eilen ei kuitenkaan enää ollut jaksamista siihen, että olisin tehnyt työni sillä luonnollisella iloisuudella, kuten yleensä.
Olin nimittäin jo koko päivän passannut omia lapsiani, jotka ovat vielä niin pieniä, etteivät kaikkea voi itse tehdä ja äitinä muutenkin olen heille hyvin tärkeä leikkikaveri ja aikuinen.
En saanut koko päivänä rauhassa edes meditoida ja syventyä omiin ajatuksiini, vaikka koitin lapsille keksiä virikettä siksi aikaa.
Olin siis iltavuoroon lähtiessäni jo aivan loppu ja kyllästynyt muiden passaamiseen ja siihen, että minua tarvitaan.
Töissä ei ollut oikein sopivaa hetkeä edes kunnolla pitää taukoa, kun oli niin kiire parin sairastapauksen vuoksi.
En siis ehtinyt tauollakaan kunnolla maadoittumaan, vaan siitä piti heti nopeasti syötyä sännätä seuraavaan tehtävään.
Onneksi sain tänään (tätä kirjoittaessa siis) pitää yhden vapaapäivän
Sain käydä tallilla ja kiireettömästi hevostella sekä nauttia vapaudesta.
Tätä vapautta ja sen tunnetta tahdon haalia ja kokea lisää.
Tajusin tänään vielä syvemmin, kuinka tärkeää tällainen kiireetön tekeminen ja vapaus mulle todella on.
Nykymaailmassa sitä harvemmalla ihmisellä on.
Mennään vaan koko ajan tukka putkella velvollisuudesta ja muusta asiasta toiseen.
Miksi elämän pitäisi olla koko ajan kiirettä ja stressiä?
Eihän sen sitä pitäisi olla, eikä tarvitsekaan.
Tajusin nimittäin tänä aamuna, että me itse tehdään se kiire itsellemme.
Seurasin aamulla kelloa, kun valmistauduin päivään.
Kun ymmärsin olla stressaamatta ajankulkua, aikaa tuntui riittävän enemmän.
Monesti nimittäin tulee helposti vahdattua kelloa ja mietittyä vain sitä, että on ehdittävä vielä tehdä sitä ja tätä ja ajan kulkiessa eteenpäin saattaa stressi kasvaa entisestään.
Tämä saattaa pistää sut miettimään
Ootko huomannut, kun sulla on kiire jonnekin ja matkalla on liikennevaloja ja vaikka kuinka koitat kiiruhtaa parhaasi mukaan, niin tietysti jokainen liikennevalo vaihtuu punaiseksi silloin, kun ei pitäisi.
Tai sitten matkanvarrella saattaa olla erinäisiä hidasteita; ehkä joku ajaa vain tuhottoman hitaasti tai edessä on tietyö, jonka takia matkaan kuluu aikaa vielä enemmän.
Mitä enemmän sä mietit sitä sun kiirettä ja sitä, kuinka on vaan päästävä nopeasti perille, sitä enemmän hidasteita sun matkan varrelle tulee.
Itse oon kokenut juurikin tämän saman ja se pätee oikeastaan kaikessa, mitä meidän elämässä tapahtuu.
Jos sulla on suuri tarve saada rahaa johonkin tarpeeseen, mutta sitä rahaa ei vain ole, todennäköisesti sulle tulee stressiä asiasta ja sitä todennäköisemmin sulla tulee olemaan tiukempaa raha-asioiden suhteen.
Entä, jos sä alat miettimään asioita toiselta kantilta?
Miltä kuulostaisi, jos alkaisit miettimään asioita siltä aivan vastakkaiselta kantilta?
Mieti, että sulla on tuhottomasti aikaa, eikä haittaa, vaikka matkaan kuluisi paljon aikaa.
Tai kokeile vaikka miettiä, ettet tahdo enää enempää rahaa ja raha on sulle vain roskaa, jota et tarvitse.
Mä lupaan, kun sä saat ajatuksia käännettyä tällaiseen suuntaan, niin myös sun elämä kääntyy toiseen suuntaan.
Kun sä pystyt irrottautumaan siitä tarpeesta sekä halusta, sun on helpompi saavuttaa ne asiat
Näin mulle kävi tänään, vaikka ensin kuvittelin, ettei aika riittäisikään kaikkeen, mitä olin suunnitellut.
Muutin oman ajatteluni ja aika riitti oikein hyvin.
Tein asiat jopa hyvin hitaasti ja rauhassa hetkestä nauttien ja silti aika riitti.
Kuvittelin vielä aamulla, etten ehtisi rauhassa kirjoittaa tätä tekstiäkään, mutta näin sitä vaan tuli kirjoitettua kokonainen blogikirjoitus ja laitettua kaikki valmiiksi, jotta sulla olisi luettavaa sovittuna päivänä.
Sen, mitä se vaati, oli vain mun oman asenteen ja ajattelun muuttaminen.
Jos tämä kirjoitus antoi sulle ahaa-elämyksiä, niin käy kommentoimassa niistä mun IG:ssä tai Facebookissa tähän kirjoitukseen liittyvässä julkaisussa.
Tahtoisin kuulla sun ajatuksia tähän liittyen ja olisin muutenkin kovin kiitollinen ♡
♡:llä Marika