Muutoksen ja epäonnistumisen pelko

Onko sulla toive tai visio erilaisesta elämästä, mutta ne askeleet kohti sitä muutosta tuntuu jotenkin vaikeille tai pelottaville?

Mulla itsellä on hyvinkin suuria unelmia, joita tahtoisin toteuttaa. Visio siitä, miltä mun elämän tulee joskus näyttää on myös melko kaukana siitä, mille mun elämä just nyt näyttää. On helppo ajatella "se on sitten vuosien, ehkä kymmenien vuosien päästä".

Mutta jos me ei aloiteta tässä vaiheessa miettimään sitä, mitä me halutaan vaikka vuosien tai kymmenien päästä, niin silloin me ei voida alkaa myöskään tekemään töitä sen eteen, että se elämä olisi sellaista sitten vuosien tai kymmenien päästä.

Mutta entä jos en onnistukaan?

Meidän aivot on ohjelmoitu siihen, että pitäisimme itsemme turvassa samassa vanhassa. Ne on ohjelmoitu selviytymään, ei ottamaan riskejä ja muuttamaan asioita. Siksi epäonnistumisen pelkoa on niin vaikea taltuttaa. Mutta nykyään, kun meidän ei tarvitse elämässä "vain" selviytyä, vaan meillä oikeasti on niin paljon erilaisia mahdollisuuksia, on tämä selviytymismekanismi jopa haitallinen.

Me pelätään epäonnistua, koska epäonnistuminen voi tarkoittaa joidenkin asioiden menettämistä. Kenties epäonnistuminen voi tuoda häpeää. Ehkä koetaan, että tuotetaan pettymys meidän läheisille. Ehkä pelätään, että oma taloudellinen tilanne huononee, lähtee koti alta tai ei pystytä maksamaan laskuja. Tai entä jos ei olekaan rahaa ruokaan?

Epäonnistuminen kuuluu asiaan

Epäonnistuminen on osa prosessia - sen avulla opitaan. Ja eikö se ole jo onnistuminen itsessään, kun uskaltaa ottaa niitä pelottavilta tuntuvia askeleita kohti unelmia?

Se on pelottavaa - tiedän sen. Ajattelu tuo vähän väliä mieleen asioita, mitkä voisi mennä pieleen. Eikä sitä tietenkään haluaisi epäonnistua, koska se tuo mukanaan niin paljon erilaisia negatiivisia tuntemuksia.

Ne menestyneet ihmiset, jotka puhuvat omasta matkastaan menestykseen, kertovat yleensä aina siitä, kuinka he ovat epäonnistuneet ensin monen monta kertaa, ennen kuin vihdoin ovat voineet onnistua ja sen myötä menestyä.

Kuinka voittaa epäonnistumisen pelko?

Epäonnistuminen on tärkeää ottaa osana oppimismatkaa. Kun sä ns. "epäonnistut" sä voit oppia siitä paljon enemmän, kuin onnistumisesta. Jos sä vain onnistuisit kaikessa, mitä teet, et sä voisi oppia oikein mitään uutta. Ja totta puhuen - se olisi aika tylsää.

Sen sijaan, että miettisit "entä jos epäonnistun?", sun pitäisi miettiä "entä jos onnistun?". Miltä se tuntuisi? Mitä kaikkea hyvää siitä onnistumisesta voisi tulla? Tämä voi olla monelle sellainen ajatus, mikä auttaa puskemaan sitä omaa tekemistä kohti sitä lopputulosta, jonka haluaa saavuttaa.

On myös hyvä pilkkoa se matka kohti sitä unelmaa, tavoitetta tai visiota sen verran pieniin osiin, että ne välietapit on helpompi saavuttaa. Tällöin epäonnistumisen pelko ei myöskään ole niin suuri ja niiden pienten välietappien saavuttaminen voi antaa lisää potkua ja uskallusta edetä.

Voit luoda myös erilaisia tapoja, jotka tukee sua tekemään asioita, vaikka epäonnistumisen pelko koittaisi hiipiä takavasemmalta.

Voit esimerkiksi nostaa sun värähtelytasoa korkeammaksi - positiivisemmaksi. Tämä auttaa sua innostumaan asioista ja myös tukee uskallusta tehdä asioita. Kerron erilaisista tavoista nostattaa värähtelytasoa tässä blogikirjoituksessani.

Tee unelmien tavoittelusta päivittäinen juttu. Muistuta itseäsi siitä, mitä kohti olet menossa ja tee asian eteen jotain päivittäin. Mitä enemmän toistoja unelman saavuttamisen eteen teet, sitä luonnollisemmalta se tuntuu ja epäonnistumisen pelko pienenee.

Epäonnistumisen hyväksyminen

Tärkeintä on oikeastaan se, että osaat hyväksyä epäonnistumisen. Jokainen meistä epäonnistuu jossakin ja kuten aiemmin sanoin, epäonnistumisten avulla me opitaan.

Epäonnistumisilta ei voi välttyä. Ne on simppelisti sanottuna osa elämää. Varsinkin silloin, kun lähdet pois sun mukavuusalueelta ja kokeilet jotain uutta, sun täytyy hyväksyä se, ettei asiat heti onnistu.

Jos vauva lakkaisi yrittämästä vaikka seisomaannousua, koska kaatuu koko ajan, niin voisiko vauva oppia silloin seisomaan ja sitten kävelemään? No, ei tietenkään. Mutta nousemalla aina uudestaan ja uudestaan se onnistuminen tulee sieltä. Tarvittiin siihen sitten kymmeniä tai satoja toistoja.

Vauvakin oppii sietämään epäonnistumista, vaikkakin varmasti jossain välissä voi tulla itku, kun ei vaan onnistu. Tähän voisin antaa esimerkiksi sen, kun esikoiseni opetteli ajamaan ilman apupyöriä.

Hän kaatui monta kertaa ja turhautuminen oli välillä suurta. Itkuilta ei vältytty. Mutta sitten, kun se vihdoin onnistui ja matka, jonka hän pysyi pystyssä piteni pitenemistään, oli kaikki se vaiva vihdoin sen arvoista. Onnistumisen riemu oli niin suuri, että se harjoittelun aikainen toistuva kaatuminen - epäonnistuminen - unohtui.

Varmista, että sulla on jokin itseäsi suurempi syy, miksi lähdet kohti jotain unelmaa

Kun lähdet miettimään sitä, miksi sä haluat tehdä jonkin asian sun elämässä - oli se sitten unelma, tavoite tai visio - sun täytyy kysyä itseltäsi, mikä siellä takana on se syvempi merkitys ja syy.

Haluatko paremman elämän sun lapsille? Tahdotko muuttaa maailmassa jonkin asian? Haluatko kenties auttaa muita? Mikä on se sua itseäsi suurempi syy, jonka vuoksi sä tahdot saavuttaa jotain?

Kun sulla on jokin itseäsi suurempi syy tehdä jotain, sä saat siitä tietynlaista potkua, mikä voi auttaa sua jopa työntämään epäonnistumisen pelon sivuun. Tämä voi olla se viimeinen asia, joka saa sut tekemään, vaikka epäonnistumisen pelko hiipisi takaraivoon.

Muista siis nämä tärkeät pointit

- Ilman epäonnistumisia sä et voi oppia.

- Epäonnistumiset on osa elämää, eikä niiltä voi välttyä.

- Sun on hyväksyttävä se, että epäonnistumisia tulee tapahtumaan ja se on täysin ok.

- Joskus sun täytyy epäonnistua kymmeniä - jopa satoja - kertoja, jotta voit lopulta onnistua.

- Sen sijaan, että miettisit, "mitä jos epäonnistun?", mieti "mitä jos onnistun?"

- Jos tahdot muutosta sun elämään, tavoitella unelmia tai jotain visiota, sun on oltava valmis epäonnistumaan matkan varrella.

- Pilkkomalla sun matkan pienempiin osiin, sun epäonnistumisten suuruus pienenee ja sun uskallus sekä innostus jatkaa eteenpäin suurenee.

- Anna itsellesi sua itseäsi suurempi syy, jonka vuoksi lähdet etenemään.

Voiko epäonnistumisen pelosta päästä lopullisesti?

En itseasiassa usko sen olevan mahdollista. Uskon kuitenkin, että epäonnistumisen pelon kanssa pystyy elämään. Se tulee hyväksyä osana meidän suojamekanismia, jonka avulla meidän aivot yrittää vaan pitää meidät turvassa.

Siksi niin moni (varmaan jokainen ainakin joskus elämässään) kamppaileekin epäonnistumisen pelon kanssa. Siksi niin monelle asioiden muuttaminen voi tuntua pelottavalta.

Jos siis pohdit, voisitko säkin saavuttaa jotain hienoa, niin todellakin voit! Ja ne epäonnistumiset siellä matkan varrella on tärkeitä oppimisen pisteitä, jotka auttaa sua etenemään tällä matkalla nimeltä elämä.

Toivottavasti sait tästä hieman rohkeutta ja potkua, mihin ikinä sitä kaipasitkaan.

Kiitos, kun luit!

♡:llä Marika