Miten säilyttää positiivisuus pimeänäkin kautena?

Varsinkin nyt, kun illat alkaa pimetä aikaisemmin, ilmat viilenee ja tekee vähemmän mieli ulos, on helppo vajota synkkyyteen ja pysytellä vain sisällä surkutellen surkeaa säätä.

Huomaan itsessäni selkeän muutoksen mm. siinä, ettei tee mieli lähteä koiran kanssa lenkille. Koen helposti vilua ja mulle villasukat ja villasäärystimet kuuluu tärkeäksi osaksi mun pukeutumista myös sisällä ollessani tähän aikaan vuodesta. Säärystimet tai villasukat pidän jalassa monesti myös ulos lähtiessäni, ellen laita pitkävartisia välikausisaappaitani jalkaan.

Syksyn harmaus ja synkkyys synkentää mieltä jonkin verran, mutta vaikkei ulkoilu tunnukaan miellyttävältä ajatukselta, niin ulos päästessäni mun on helpompi nauttia ulkoilmasta, kun nään kauniit syksyn värit, tunnen puhtaan ilman mun keuhkoissa ja pääsen näkemään luontoa ja kulkemaan metsässä. Onni onkin, kun meillä on metsää tässä ympäristössä, niin pääsee metsään hyvin helposti ja nopeasti.

Kylmät ilmat ovat hankaloittaneet asioita ja tuoneet omat haasteensa monellakin tapaa

Olen jo nyt huomannut itsessäni paljon niitä merkkejä siitä, kuinka ei vain huvittaisi edes lähteä ulos, kun siellä on niin kylmä ja vaatteita saa pukea päälle jo sen verran, että olen pari kertaa harkinnut jo pilkkihaalarin esiin kaivamista. En niinkään välitä lasten kanssa ulkoillessa, mille näytän, mutta mukavuus vaatteiden kanssa on tärkeää.

Myös lasten pukeminen ja pukemiseen suostuttelu on ollut tänä syksynä yllättävän rankkaa, kun muotitietoinen 5-vuotias ei monestikaan halua pukea hänelle ostettuja (myös hänen itsensä ennen ostoa hyväksymiä) vaatteita, vaikka ulkona on kylmä. Ja myös juuri neljä täyttänyt pikkuveli kokee kaikki ulkovaatteet epämukaviksi päällään (ja saattaa olla, että koitetaan saada sitä yhtä ja samaa hanskaa käteen vartin verran, kun herra samalla itkee, kuinka se vaan menee huonosti koko ajan ja kohta on sukkalukotkin päin prinkkalaa). Onneksi kuitenkin pikkuhiljaa ollaan saatu näitäkin haasteita jo pienemmiksi ja lapset välillä jopa pukevat vaatteet nätisti päälleen ilman väittelyitä ja itkuja - kuten tänä aamuna.

Miten sitten jaksan talven yli, kun nyt jo on tällaisia haasteita?

Erityisesti talvella oon huomannut aamurutiinien olevan erittäin tärkeässä roolissa oman jaksamisen osalta. Oon yksinkertaisesti tehnyt itselle sopimuksen siitä, mitä teen aamulla, ennen kuin muut herää ja pidän siitä kiinni.

Tärkein rutiini mulle on kirjoittaa mun vihkoon omia ajatuksia siinä hetkessä. En kirjoita itselleni, vaan kirjoitan korkeammalle voimalle*, jonka uskon olevan mun tukena tässä elämässä. Kiitän asioista, jotka tulee mieleen sekä pohdin erilaisia ajatuksia, jotka juuri silloin pyörii mielessä. Yleensä kirjoitukseni loppupuolella pyydän tai toivon jotain, jota koen sillä hetkellä tarvitsevani ja tahtovani (tämä voi olla rohkeutta johonkin asiaan tai sitten vaikka uusi auto). Nämä asiat menee laidasta laitaan aina päivästä riippuen.

Kuitenkin, tuon kirjoittamisen jälkeen mulla on niin hyvä mieli ja tuntuu, että asiat selkiytyy aina päivän mittaan entisestään. Oon hyvällä tuulella ja mun on helpompi ottaa vastaan myös päivän haasteet.

Mulla on myös toinen rutiini, mikä on mulle todella tärkeä

Toinen rutiini, mikä mulle on tärkeää, on jooga. Se tuo niin paljon hyvää oloa niin keholisesti kuin mielellisestikin, että sitä ei vain kannata jättää välistä. Joskus voi olla, että joogaan vain 5min, mutta toisinaan voi olla, että teen pidemmän (esim. 30min) harjoituksen, jossa voi olla mukana myös cardio-treeniä. Tämä riippuu yleensä päivästä ja omasta olosta. Pidän tärkeänä sitä, että kuuntelen omaa kehoa.

Muistan, kun joskus joogan sijasta mun rutiini oli aamulenkki. Sekin toimi silloin oikein hyvin, mutta varsinkin näin kelien kylmetessä, on mukavampaa joogata sisätiloissa lämpimässä, ennen uloslähtöä. Totta kai myös koiranlenkitys tapahtuu aamulla, mutta sitä en välttämättä tee aina, koska välillä mies hoitaa sen aamuisin.

Puhun yllä olevalla videollani ulkoilun tärkeydestä, vaikkei huvittaisikaan lähteä ulos ja kerron myös konkreettisen esimerkin siitä, kuinka tämä vaikuttaa muhun itseeni.

Omasta jaksamisesta huolehtiminen on aina tärkeää, jotta jaksaa pitää huolta myös muista

Tälleen äitinä en alkuun ihan ymmärtänyt pitää itsestäni huolta. Muistan, kuinka lasten ollessa pienempiä nukuin huonosti, enkä ymmärtänyt levätä, vaan koitin vaan saada asioita tehtyä. Kotityöt kolkutteli aina takaraivossa ja niitä koitti hoitaa sitä mukaa, kun vaan ehti. Lasten päiväuniaikaan oli totta kai paras, kun silloin ei tarvinnut silmiä selkään.

Onneksi kuitenkin aloin heräämään tähän ongelmaan ja nykyään osaan viettää niitä vapaita hetkiä muuten, kuin vain kotitöitä tehden. Myös lasten kasvaessa koko ajan isommiksi, voi heillekin antaa koko ajan enemmän kotitöistä tehtäviä, joista he voivat suoriutua. Välillä innostusta auttamiseen on enemmän ja välillä vähemmän, mutta en anna sen häiritä.

Ymmärrän nyt paljon paremmin sitä, kuinka suuri merkitys mun omalla hyvinvoinnilla on meidän koko perheen hyvinvointiin. Jos mä oon väsynyt ja nälkäinen, niin enpä ole kovin kivaa seuraa kenellekään. Tai jos vaikka en ole päässyt tallille moneen päivään, niin voin myöntää olevani ärsyyntynyt ja hapan, koska koen mun tarpeet sivuutetuiksi.

Lopetin sen niin paljon hehkuttamani kalenteroinninkin

Kuitenkin, kun tajusin vihdoin myös sen, että on tärkeää kuunnella omaa kehoa ja antautua enemmän intuitiolle, mun hyvinvointi alkoi parantua huomattavasti. Lopetin jopa kalenteroinnin, josta olin useamman kuukauden ajan niin innoissani, koska se toimi ja sain niin paljon aikaiseksi.

Sitten tajusin, että tärkeintä on kuunnella omaa intuitiota ja muistaa myös antaa välillä suunnitelmien muuttua (tätä mun oli nimittäin vaikea hyväksyä ja monesti ärsyynnyinkin, jos mun suunniteltu päivä menikin aivan toisella tavalla). Vaikka päivälle olisikin jokin tietty suunnitelma jo mielessä, sitä voi silti muuttaa, jos näyttää sille, että sen muuttamiseen on tarve.

Toki mulla edelleen on kalenterissa asioita, jotka siellä on hyvä olla. Mulla on myös suhteellisen säännölliset ruokailuajat, joita noudatan joka päivä. Aamun aloitan myös mahdollisimman tarkasti niitä mun omia rutiineja noudattaen, mikä onkin mulle tosi tärkeää ja auttaa pitkälle jaksamisessa.

En sano, etteikö kalenterointi toimisi, mutta huomasin, että mulle parempi on, jos voin myös tarvittaessa muuttaa mun suunnitelmia. Se on tavallaan vain sen korkeamman voiman* tapa kertoa, että nyt olisi hyvä keskittyä johonkin muuhun, kuin siihen, mitä olin suunnitellut - näin mä näen tän asian. Mulla kesti vain hetki hyväksyä, että suunnitelmat saa ja voi muuttua.

Tiivistetysti siis voisin sanoa näin

Anna intuition johtaa sua, mutta älä missään nimessä jää sisälle koko päiväksi. Parhaiten selviät päivästä, jos käyt ulkoilemassa jo heti aamusta. Tämä antaa sulle energiaa jaksaa pidemmälle päivään ja jos voit tehdä ulkoilun rauhallisesti ihan vaan ympäristöösi keskittyen, olet todennäköisimmin positiivisemmalla mielellä loppupäivän.

Muista, että luonto ja ulkoilma tekee hyvää, vaikka sataisi kaatamalla. Ulkoilussa paras aseesi on säänmukainen vaatetus - kun ei palele tai kastu, on ihan oikeasti kiva olla ulkona.

Eli, jos luet tätä juuri nyt sisällä vilttiin kääriytyneenä ja et ole vielä ulkoillut tänään kertaakaan, niin pue säähän sopivat vaatteet ja mene vaikka pienelle kävelylle. Lupaan, että mieli virkistyy kummasti ja tulee positiivisempi olo, kun saa nauttia ulkoilmasta edes hetken aikaa.

Stressitasotkin laskevat huomattavasti, kun saa vähän muuta ajateltavaa.

Toivon sulle oikein mukavaa viikkoa!

♡:llä Marika 

*korkeammalla voimalla tarkoitan siis Jumalaa/universumia tai muuta vastaavaa, johon itse kukin uskoo.