Minäkö aina positiivinen? - Tunteiden käsittely ja ymmärryksen kasvattaminen

Vaikka voisin vaan väittää, että oon koko ajan positiivinen ja elämä on yhtä glitterpölyä ja yksisarvisia, niin näin en aio sanoa.

Totta kai mulla on niitä hetkiä elämässä, kun kuppi meinaa mennä nurin (ja joskus meneekin), mutta mä koitan keskittyä käsittelemään nämä hetket, jottei ne toistuisi (ainakaan kovin usein). Jos mä vaan koittaisin kieltää nää tilanteet ja tuntemukset, niin eihän elämästä tulisi mitään, kun mun sisällä olisi miljoona eri asiaa täysin vinksallaan.

Mutta eikö meidän pitäisi keskittyä vaan skippaamaan ne ikävät asiat?

Oot ehkä joskus kuullut sanonnan "mihin keskittyy, se kasvaa".

Tämä ei kuitenkaan päde täysin. On nimittäin todella tärkeää käydä läpi ne negatiiviset tunteet ja ajatukset, joita tulee vastaan. Niitä ei kannata sivuuttaa, koska silloinhan ne vasta jääkin kalvamaan sisälle ja aiheuttaa vaan enemmän vahinkoa sun elämässä.

Kun sä saat selviteltyä ne sun negatiiviset tuntemukset ja ajatukset, sun on helpompi hyväksyä ne ja nähdä ne valoisat puolet asioissa. Tällöin ne ei myöskään jää kalvamaan jälkikäteen, vaan ne on käsitelty pois ajatusten tieltä.

Kaikkihan ei voi toimia täydellisesti, eikä kaikki asiat välttämättä toteudu suunnitelmien mukaan. Siksi on todella tärkeää ymmärtää, että negatiivisten asioiden ja tuntemusten käsittely on tärkeä osa elämää.

Ja jos saan vielä mennä takaisin tuossa aiemmin mainitsemaani sanontaan, niin ethän sä keskity varsinaisesti ongelmaan, kun sä käyt niitä tunteita ja asioita läpi, vaan keskityt oman mielesi selkeyttämiseen ja asioiden hyväksymiseen. Sehän ei kuulosta kovin pahalta, vai mitä?

On erilaisia tapoja käsitellä se tilanne, mikä tuottaa sulle negatiivisia ajatuksia ja tunteita

Kaikista tärkeintä kuitenkin on, että sä huomaat ja huomioit sen tilanteen ja mitä tunteita sekä ajatuksia se sussa herättää. Asian ohittaminen tuottaa tosiaan vain harmia, kuten jo tuossa aiemmin mainitsin. Kun sä huomioit sun tuntemukset ja ajatukset, sun on siitä helpompi lähteä purkamaan sitä tilannetta.

Mulla on hyvä harjoitus, mikä voi auttaa sut alkuun tässä asiassa. Kerron siitä mm. alla olevalla videollani.

Selitän tän harjoituksen kokonaisuudessaan tähän.

1. Aloitat siis sillä, että seisot suorassa suljetuin silmin. Ei niin väliä, missä seisot, kunhan pystyt hetkeksi keskittymään vain itseesi.

2. Kuvittele, että sun sisällä kulkee vesiputous, joka menee päästä jalkoihin ja siitä vielä maahan. Miltä se tuntuu? Mille se ehkä näyttää? Miltä se voisi kuulostaa? Kaikkia aisteja ei tarvitse ottaa tähän mukaan, mutta kuvittele itsellesi sopivalla tavalla se vesiputous.

3. Tämä vesiputous yhdistää sut ja sun energian maahan. Olet osa maata ja maapalloa. Tunne se energia, joka virtaa sun ja maan välillä.

4. Kun olet hetken tätä kuvitellut, tunnet varmasti olon jo paljon rauhallisemmaksi ja sun on tästä hyvä lähteä selvittämään sun tunnemyrskyä tai muita tuntemuksia. Voit kysyä itseltä mm. mistä tämä reaktio johtuu?

5. Hyväksy ne sun tunteet. Anna niiden tulla ja tunne ne. Hengitä syvään sun tunteisiin ja "halaa" niitä. Voit antaa itsellesi ihan oikean halauksen, jos se tuntuu hyvältä ja sopivalta.

6. Kiitä itseäsi siitä, että annoit itsesi käydä läpi näitä tunteita.

Tämän harjoituksen jälkeen sun olon pitäisi olla huomattavasti parempi ja voi olla, että löydät jopa ratkaisun mahdolliseen ongelmaan, joka tämän tilanteen/tuntemukset aiheutti.

Kukaan ei voi olla täysin positiivinen koko ajan

En usko kenenkään voivan olla täysin positiivinen koko ajan. Jokaisella on ne omat heikkoudet, jotka voi aiheuttaa negatiivisia tuntemuksia ja tilanteita, joissa on todella vaikea olla positiivinen.

Kukin on yksilönsä totta kai, mutta varmasti jollain luostarin munkillakin on vaikeita hetkiä elämässään, jolloin hän joutuu työstämään omaa ajatteluaan. Toki sellaisia hetkiä on todennäköisesti vähemmän, kuin ns. "tavallisella tallaajalla".

Älä siis tunne syyllisyyttä siitä, jos koet ajattelevasi negatiivisesti liian usein ja hukkuvan niihin sun tunnekuohuihin. Se on normaalia ja siitä voi oppia koko ajan paremmaksi tunteiden hallitsijaksi ja positiivisemmaksi ajattelijaksi.

Meillä jokaisella on myös rajamme, joka ylittyessään monesti saa aikaan negatiivisia ajatuksia, tuntemuksia ja reaktioita. Se on hyvin luonnollista, eikä sitä tarvitse hävetä.

Kuitenkin, jos voi oppia hallitsemaan näitä asioita paremmin, niin se tuo myös tietynlaista ymmärrystä ja seesteisyyttä lisää arkeen. Erityisesti lasten kanssa on helpompi toimia, kun pysyy rauhallisena ja lempeänä aikuisena. Riitely ja tappelu aiheuttaa vaan enemmän kitkaa ja vaikeuksia arkeen.

Mulla on ollut aina paljon temperamenttia

Sitä ei ehkä uskoisi, kun olin peruskoulussakin aina niin tyynen rauhallinen ja hiljainen. Toki siinä oli taustalla oma epävarmuus ja se, etten vain uskaltanut olla oma itseni.

Kotona taas tämä temperamentti tuli aina esiin. Oli helppo ärsyyntyä ja kiukutella turhista asioista. En myöskään halunnut antaa asioissa periksi.

Toki minussa on aina kasvanut eräänlainen "kiltti tyttö", joka tekee asioita, kuten pyydetään. Mutta mahdollisesti hampaita purren. Kuitenkin omat tunteet ja muut niellen.

Olin myös tietyllä tapaa ymmärtäväinen ja olen koko ajan muuttunut ymmärtäväisemmäksi muita ihmisiä ja elämää kohtaan. Erityisesti äidiksi tullessani mun täytyi opetella olemaan vieläkin ymmärtäväisempi, mitä ennen olin. Se ei ole tuntunut helpolta, mutta kun on ottanut erilaisia näkökulmia asioihin, on ymmärtäminen ollut helpompaa.

Ymmärrys on tuonut mulle lisää auktoriteettia myös lasten kanssa

Pienen lapsen kiukkua on toisinaan vaikeaa ymmärtää, mutta monesti oonkin koittanut sitten asettaa itseni takaisin siihen pienen lapsen asemaan ja nähdä ne asiat lapsen silmin - lapsen, joka ei vielä tiedä elämästä niin paljon, mutta osaa kuitenkin näyttää, jos jokin on huonosti.

Kun mä asetan itseni siihen tilanteeseen, missä se lapsi on ja mitä se lapsi mahdollisesti kokee, mun on helpompi ymmärtää häntä ja tällöin osaan myös pitää itseni tyynenä. Helppoa se ei ole, jos oon väsyny tai muuten ylivirittyny päivästä.

Mä koitan tehdä tätä koko ajan myös työssäni: asettua sen toisen ihmisen asemaan, jotta voin ymmärtää häntä paremmin. Tällä tavalla oon saanu asiakkailta myös ihan suoraa palautetta ja kiitosta. Ja niistähän tulee aina hyvä mieli - tuntuu, että mun työllä on oikeasti merkitystä.

Omien lasten kanssa tätä harjoitellessa oon huomannu, miten he ihan eri tavalla osaavat mulle avautua ja kertoa asioista. Välillä jopa kolmevuotias on ymmärtänyt asioita, joita en olis uskonu hänen ymmärtävän. Hänellä onkin tapana sanoa "okei", hieman surulisella äänellä, jos jokin asia ei miellytä, mutta oon hänelle selittäny sen asian kuitenkin samalla jakaen hänelle sitä mun omaa ymmärrystä ja tukea. Ja se huuto ja kiukku on loppunut siihen.

Ymmärryksellä pääsee siis yllättävän pitkälle. Kun vaan jaksaa pitää omat tunteet ja ajatukset kasassa, muttei vaan työnnä niitä syrjään. Me ollaan kaikki tuntevia ihmisiä - ja vielä muistutuksena: me ollaan vaan ihmisiä, ei mitään ylijumalia. Siksi onkin tärkeää muistaa, että kaikki tunteet on sallittuja ja normaaleja. On vaan eri asia, kuinka niitä käsittelee ja miten asioihin lopulta reagoi. Ohjat on sulla, vaikkei siltä välttämättä aina tuntuisikaan.

Toivon sulle ihanaa syksyn jatkoa!

♡:llä Marika