MIKSI IHMISET EIVÄT YMMÄRRÄ, KUN TAHDOT VAIN AUTTAA?
Ootko huomannu, kun sulla on jokin sellainen juttu, minkä sä oot oppinu ja haluaisit jakaa oppimaasi muille, todennäköisesti saat vaan vastaukseksi "jaa" tai vaan nyrpeän ilmeen, koska olet "kaikkitietävä", "ylpeilijä" tai "muiden yläpuolella"? Vaikka tarkoituksesi olisi kuinka hyvä, niin monet ihmiset eivät vaan osaa ottaa sun ohjeita tai neuvoja vastaan.
Mä oon huomannu tän. Voisin kirjoittaa tästä vaikka kuinka monta esimerkkiä, mutta aion aloittaa nyt yhdellä. Innostuin paljasjalkakengistä 1,5-vuotta sitten ja siitä lähtien olen käyttänyt pj-kenkiä. No, mun vanhemmat ja siskot ihmettelivät mun vouhotusta ja innostusta ja mähän koitin tietysti innostuksissani aina välillä linkkailla meidän perheen Whatsapp-ryhmään pj-kenkien hyödyistä ja muusta. No, siitä koitui se, että mun nuorempi sisko kyllästyi tähän mun touhuun ja oli jutellut asiasta meidäin äidin kanssa (oli siis kertonut, kuinka häntä niin ärsyttää tää mun pj-kenkä-vouhotus). Äiti sitten mainitsi mulle asiasta ja olin ihan ihmeissäni, koska en ollut aiheesta mielestäni maininnut kovin montaa kertaa (ehkä noin kerran kuukauteen). No, annoin asian olla, enkä enää laitellut linkkejä aiheesta meidän Whatsapp-ryhmään.
Sitten tänä kesänä näin Prismassa pj-kenkiä, jotka näytti ihan kivoilta. Harmi vaan, eivät sopineet mulle. Laitoin kengistä pari kuvaa meidän Whatsapp-ryhmään ja mainitsin, missä olin nähnyt kengät. No, äitini kiinnostui aiheesta ja seuraavan kerran käydessämme vanhemillani kylässä, oli äidilläni yhdet noista kengistä ostettuna ja hän oli hieman innoissaan niistä. Nyt oon nähnyt ne kengät hänen jalassa melkein joka kerta, kun hänellä on ollut jotkin kengät jalassa. Jes! Joku muukin siis innostui lähipiiristä! :)
En tiedä, hoksasitko tarinan ideaa, mutta en enää tyrkyttänyt omaa tietouttani pj-kengistä meidän perheen Whatsapp-ryhmässä, vaan omalla esimerkilläni johdin ajatuksia siihen suuntaan, että ehkä jonain päivänä ärsyyntynyt siskonikin tahtoo kokeilla pj-kenkiä, jos se hänestä tuntuu varteenotettavalta vaihtoehdolta. Äitini innostui, kun huomasi jaloissaan kipua, josta tahtoi eroon ja satuin juuri sopivasti laittamaan kuvia hänen silmää miellyttävistä kengistä. Hän päätti sitten seuraavalla kauppareissulla kokeilla niitä ja huomasi ne mieleisikseen.
No, mitä sitten? Siskonihan on todennäköisesti edelleen pj-kengistä yhtä kiinnostunut, kuin puoli vuotta sitten.
Katsos, meillä ihmisillä on tarve oppia ja kehittyä koko ajan. Se on kuin meihin ohjelmoitu, että tapaamme oppia omien oivallusten ja kiinnostusten kautta. Yleensä varsinkin läheisten ihmisten kertomat jutut menee jostain syystä kuin kuuroille korville, koska mitä se mun lähipiirissä oleva henkilö nyt muka tietäisi paremmin, kuin minä? Monesti myös meidän täytyy kuulla asia ainakin 50 kertaa, ennen kuin oikeasti aivot hoksaa jutun siten, että se pistää meidät ihan kunnolla ajattelemaan ja olemme oikeasti valmiita ottamaan uuden asian vastaan ilman, että "taistelemme" sitä vastaan. Voi siis olla, että sun täytyy kuulla "olet hyvä juuri omana itsenäsi" juurikin sen 50 kertaa, ennen kuin todella ymmärrät, mitä se tarkoittaa ja huomaat sen olevan ihan totta.
Jos me näytämme omalla esimerkillämme muille, mitä olemme oppineet, mutta emme ns. "hiero sitä heidän kasvoilleen", vaan annamme heille mahdollisuuden ohittaa asian täysin, jossain vaiheessa he huomaavat sen asian, kun vain tarpeeksi usein sen näkevät. Jossain vaiheessa se asia siis todella kiinnittää heidän huomionsa niin syvästi, että heillä syttyy lamppu päässä ja he mahdollisesti kiinnostuvat tai innostuvat asiasta.
Parhaiten siis voit saada muutoksen aikaan ja mahdollisesti muutkin innostumaan oppimastasi uudesta asiasta, kun inspiroit muita omalla esimerkilläsi. Keskity siis olemaan inspiroiva ja anna muiden ottaa sinusta mallia! <3
Puhuin muuten eräässä aiemmassani blogipostauksessani inspiraatiosta ja sen voimasta. Jos et vielä lukenut sitä, löydät sen täältä. Käy siis kurkkaamassa ja lukemassa tämä lyhkäinen postaus inspiraatioon liittyen!
