MIHIN TULEE KESKITTYÄ, JOTTA VOI SAAVUTTAA TAVOITTEENSA?

Onko sulla tavoitteita? Onko sulla ne tavoitteet kirjoitettuna ylös? Onko sulla perustelut sun tavoitteillesi?

Jos vastasit kaikkiin näihin myöntävästi, olet jo muutaman askeleen lähempänä tavoitteidesi saavuttamista. Hyvä sinä!

Jos kuitenkin vastasit näihin kaikkiin tai osaan näistä kielteisesti, niin ei hätää!

Mieti rauhassa, millaisia tavoitteita tahtoisit itsellesi asettaa. Ne saavat olla suuriakin tavoitteita, jotka voi sitten pilkkoa pienemmiksi askeliksi. 

Tavoitteiden idea ja tarkoitus on antaa meille suuntaa elämässä ja saada meidät kasvamaan ja mahdollisesti muuttumaan paremmaksi. Tärkeintä tavoitteissa siis on se matka sinne tavoitteeseen, ei niinkään tavoite itsessään. Ei siis kannata lannistua, jos et pääse tavoitteeseesi aivan kuten halusit.

Tavoitteet olisi hyvä olla näkyvillä jossain. Kuva, teksti, mikä vaan, joka vain muistuttaa siitä, mihin päin ollaan menossa. Kun tavoitteesta muistuttaa itseään joka päivä, on helpompi kulkea sitä polkua kohti tavoitetta ja pitää yllä innostusta ja tekemistä tavoitetta kohti.

Tavoitteille on tärkeää myös olla perustelut, jotta tietää, miksi tämä on tavoitteena. Kun perustelet tavoitteesi, mieti tarkkaan, mitä tavoitteen saavuttamisesta voi seurata. Mitä hyvää tapahtuu siitä, jos saavutat tavoitteesi? Mitä se merkitsee sinulle?

Kun sulla on tavoitteet kristallinkirkkaana mielessäsi, muistutat itseäsi päivittäin tavoitteistasi ja sulla on hyvät perustelut tavoitteillesi, on sun niin paljon helpompi myös keskittyä siihen tekemiseen, mikä vie sua koko ajan lähemmäs tavoitteitasi.

Usein kuulee ihmisten kyräilevän pettyneinä, kun eivät päässeetkään tavoitteeseensa, vaikka se matka, minkä he tekivät sitä tavoitetta kohti, oli itsessään jo niin valtavan suuri ponnistus ja portaikko, että heidän tulisi olla siitä jo erittäin ylpeitä.

Suuret tavoitteet vaativat suuria tekoja. Siksi niitä suuria tavoitteita voi olla vaikeampi saavuttaa ja erityisesti silloin tulisi huomioida se, kuinka paljon työtä onkaan tehnyt siinä matkalla ja kuinka paljon sillä matkalla itsessään on jo saanut aikaan.

Kuvitellaan vaikka ylipainoinen nainen, joka tahtoo joku päivä juosta maratonin. Hän päättää asettaa maratonin tavoitteeksensa ja hän aloittaa treenaamisen; paino alkaa laskemaan, lihas- ja kestävyyskunto paranee ja pian hän juokseekin päivittäin yli kymmenen kilometriä leikiten. Hän on tehnyt tässä vaiheessa jo hurjan muutosmatkan ja paljon töitä, minkä ansiosta hänen kuntonsa on parantunut ja hän elää terveellisemmin ja voi paremmin, kuin ennen. 

Maraton-päivänä hän on hyvässä iskussa, juoksee 38km, kunnes jalka alkaa yhtäkkiä reistailla ja hänen tulee keskeyttää juoksu. Mitä tässä vaiheessa tapahtuu? Hän pettyy itseensä ja soimaa itseään siitä, ettei onnistunut tavoitteessaan. Miksi? Koska hän näkee vain epäonnistumisensa, eikä sitä, mitä kaikkea hän on tehnyt sen tavoitteen eteen, jota hän ei tällä kertaa päässyt toteuttamaan. Tuo matka itsessään oli jo niin huikea, että hänen tulisi siitä jo olla kiitollinen ja ylpeä.

Mitä luulet, miten itse olisit hänen asemassaan tuntenut? 

Luulen, että aika moni olisi tuntenut samoin, kuin hän. Me ihmiset olemme yksinkertaisesti liian ankaria itsellemme, emmekä näe aina kokonaisuutta, joka merkitsee usein paljon enemmän, kuin se pieni yksityiskohta, nimeltä tavoite.

Kun siis mietimme tavoitteitamme, on hyvä muistaa, että tärkeintä on se matka sitä tavoitetta kohti, ei niinkään se määränpää, eli tavoite.

Päätä siis itsellesi hurjaltakin tuntuvia tavoitteita ja lähde matkaamaan niitä kohti. Nauti siitä matkasta ja ota siitä kaikki irti, sillä se kasvattaa. Muista tavoitteidesi takana oleva "miksi" ja muistuta itseäsi joka päivä siitä, minne olet menossa. Näin pääset joka päivä askeleen lähemmäs tavoitettasi ja saat uskomatonta sisäistä energiaa pelkästä tavoitteesi ajattelemisesta! <3