Hallinnan koukku - Mitä todella voit hallita?

Onko sulla tarve hallita sun elämää ja ympärillä tapahtuvia asioita? Siis sellainen tarve, että sä koitat hallita sitä, mitä muut tekee ja mitä tapahtuu jne?

Mä oon huomannu, että tää tulee mulla itellä vahvasti esiin erityisesti sillon, kun oon väsyny ja ylivirittyny. Haluan ja yritän tavallaan hallita ympäristöä ja erityisesti lasten tekemisiä. Mun on vaikee olla, jos ympärillä kuuluu kaikenlaista turhaa ääntä ja erityisesti sillon, kun koitan keskittyä johonkin.

Ylivirittyneisyys ja väsymys on mulla monesti siis tämän takana

Voi olla, että lapset päristelee, laulelee jotain miljoona kertaa kuultua lasten laulua, taputtelevat käsillään tai vaikka tekevät jotain rytmiä pöytää vasten. Ja nämä tällaiset äänet voi saada mut väsyneenä ja ylivirittyneessä tilassa ollessani todella ärtyneeksi ja koitan vain kertoa heidän lopettaa tai olla hiljaa.

Kuitenkin mä oon koko ajan kiinnittäny tähän ongelmaan enemmän ja enemmän huomiota ja tarkkailen itteäni tavallaan kuin olisin itteni ulkopuolelta katsomassa sitä tilannetta. Tällöin mä huomioin asiat eri tavalla ja katson kokonaisuutta ihan eri tavalla.

Mä etsin siitä hetkestä ne positiiviset asiat, kuten sen, että lapset on hyväntuulisia ja heillä on kivaa. Tämä auttaa osaltaan hyväksymään sen tilanteen, kun mun tekisi vaan mieli hallita heidän tekemisiään.

Tietysti silloin, jos lapset kiljuvat ja huutavat, mun on erittäin vaikea olla puuttumatta siihen käytökseen - ja tietty mun on siihen puututtava, koska kunnioitan mun naapureita. Toki silloin, kun lapset tekevät noita harmittomampia ääniä, laitan monesti vastamelukuulokkeet päähän, jotta jaksan paremmin erilaisia ärsykkeitä.

Se, että voin pienentää ärsykkeiden vaikutusta helpottaa mua hyväksymään ne ja päästämään irti tarpeesta hallita tilannetta. Siksi vastamelukuulokkeet on olleet mulle tosi tehokas apu tavallisessa arjessa - en välttämättä edes kuuntele kuulokkeista mitään, vaan pistän ne vain päähän. Periaatteessa siis mulle vois toimia myös vaikka Peltorit, kun tarve sen vaatii.

Mihin mun hallinnan tarve perustuu?

Oon alkanu ymmärtää, että mun hallinnan tarve ei oikeasti liitykään niihin ääniin tai lasten tekemisiin. Se kumpuaa siitä, että oon jo valmiiksi väsyny ja kuormittunu. Kun mun oma jaksaminen on äärirajoilla, pienikin ärsyke tuntuu liian isolta ja silloin tulee olo, että jos saisin vaan kaiken ympäriltä hallintaan, niin itekin voisin paremmin.

Mutta todellisuus on se, että mä en voi hallita kaikkea. En voi päättää, miten lapset ilmaisee iloa tai minkälainen sää huomenna on. Mä voin kuitenkin hallita sitä, miten reagoin. Voin päättää, hengitänkö syvään ennen kuin avaan suuni. Voin muistuttaa itseäni siitä, että lasten äänekkyys ei ole uhka, vaan merkki siitä, että he voi hyvin (toki eri asia, jos se äänekkyys johtuu siitä, kun ovat taas vetäneet kunnon nyrkkitappelua keskenään ja toinen huutaa kurkku suorana, kun johonkin taas sattui).

Kun pysähdyn miettimään, mitä mä voin oikeasti hallita siinä hetkessä ja osaan ottaa koppia siitä omasta ajattelusta ja niistä tunteista, mitkä sillä hetkellä nousee pintaan, mä pystyn reagoimaan paremmalla tavalla tai olemaan reagoimatta. Mun on helpompi päästää irti siitä tarpeesta hallita sitä tilannetta ja osaan antaa asioiden vaan olla juuri niin, kuin ne sillä hetkellä on.

Myös ympäristö nostaa välillä hallinnan tarpeen esille

Oon myös huomannu, miten vaikka kodin siisteys vaikuttaa mun hallinnan tarpeeseen. Saatan olla ihan ylikierroksilla siitä, kun kotona on sotkua, enkä vaan ehdi sitä kaikkea siivoamaan, kun tekemistä on niin monenlaista. Saatan tuntea tarvetta siitä, että on siivottava, vaikka olisin kuinka väsynyt tai on vaan pakko pestä pyykkiä, kun pyykkikorit alkaa täyttyä uhkaavasti jne. Koen, että mun on hallittava sitä tilannetta - oli mikä hyvänsä.

Ja eniten triggeröi se, jos lapset ei siivoa sotkujaan. Meillä lapset leikkii olohuoneessa, joten se sotku on näkyvillä koko päivän, jos sitä ei siivota pois. En haluaisi siivota lasten leluja itse, koska heidän on mielestäni opittava siivoamaan omat jälkensä ja otettava omista tavaroista vastuuta.

Tuntuu turhauttavalta, kun pitää selittää, miksi me siivotaan. Se on itselle niin tärkeää, että kodissa voisi viihtyä, mutta se siivouskuorma tuntuu vaan liian suurelta, jos lapset ei tee omaa osuuttaan.

Miten mä määritän hallinnan tarpeellisuuden?

Oon huomannu, että hallinnan tarvetta miettiessä on tärkeää ottaa huomioon, kuinka tarpeellista se tilanteen osien tai tilanteessa olevien henkilöiden käytöksen hallitseminen on.

Ensinnäkin lasten kanssa otan huomioon sen, onko heidän käytös vaaraksi tai haitaksi heille itselleen tai muille - jos on, niin silloin puutun siihen.

Toisekseen mietin, kuinka voisin vaikuttaa omaan olooni, jos jokin asia saa mut kokemaan hallinnantarvetta, vaikka se ei olisi varsinaisesti haitaksi kellekään. Voinko siirtyä tilanteesta toiseen huoneeseen? Voinko laittaa vaikka ne vastamelukuulokkeet päähän? Voisinko ihan vaan hengittää rauhallisesti ja nollata tilanteen omalta osaltani?

Kolmanneksi, pidän huolen sääntöjen ja rajojen noudattamisesta. Jos vaikka lasten käytös rikkoo jotain sääntöjä tai rajoja, siihen puututaan.

Mitä hallinnan tarve kertoo?

Se ei tarkoita, että olisit jotenkin huono ihminen, jos sulla on sisäinen tarve hallita sun ympäristöä ja muita ihmisiä. Se on hyvinkin inhimillistä ja siihen voi vaikuttaa, jos oikeasti haluaa.

Jos sulla on tarve hallita, se voi kertoa monestakin eri asiasta siellä taustalla:

1. Turvattomuudesta tai epävarmuudesta
Kun elämässä tuntuu olevan paljon asioita, joihin ei voi vaikuttaa, ihminen alkaa helposti hakea kontrollia pienistäkin jutuista, jotta olo olisi turvallisempi.

2. Kuormituksesta ja väsymyksestä
Väsyneenä hermosto on ylikierroksilla, ja sillon pienetkin asiat ärsyttää enemmän. Kontrollin tarve voimistuu, koska mieli yrittää vähentää kaaoksen tunnetta.

3. Tarpeesta selkeyteen ja rauhaan
Moni hakee hallinnalla järjestystä ja ennustettavuutta: kun ympäristö on hallittavissa, olo tuntuu levollisemmalta.

4. Hyvästä aikomuksesta
Hallinnan tarve voi kertoa myös siitä, että välittää. Esimerkiksi vanhempana yrittää varmistaa, että lapset toimivat "oikein" ja kaikilla olisi hyvä olla.

5. Harhasta, että onnellisuus syntyy täydellisestä kontrollista
Monesti kuvittelemme, että jos vaan saadaan kaikki ympärillä hallintaan (lapset hiljaisiksi, koti siistiksi, elämä järjestykseen), olo helpottuu. Todellisuudessa pysyvä rauha syntyy siitä, että oppii hyväksymään myös sen, mitä ei voi hallita - tällöin on helpompi hallita omaa reagointia.

Yksinkertainen työkalu kokeilla, kun hallinnan tarve iskee

Kun huomaat hallinnan tarpeen nousevan, pysähdy ja kysy iteltäs: "mitä voin oikeasti hallita juuri nyt?" Yleensä vastaus löytyy omasta hengityksestä, omasta reaktiosta tai siitä, mihin kiinnittää huomion.

Todennäköisesti voit siis ihan vaan pysähtyä siinä hetkessä ja tutkailla omaa oloa ja ajatuksia. Aina tätä ei ole helppo tehdä, jos kierrokset on jo nousseet liikaa, mutta harjoittelemalla ja tekemällä toistoja aina, kun vain mahdollista, sä rakennat sun aivoille sitä reititystä sille käytökselle, mitä sä haluat niissä tilanteissa saavuttaa.

Loppujen lopuksi pysyvä rauha ja hallinta löytyy vain sun sisältä. Sä voit vaikuttaa vain siihen, miten sä itse reagoit ja mitä ajattelet. Muut asiat on sellaisia, joihin ei aina voi vaikuttaa ja onkin tosi tärkeää osata hyväksyä se.

On kuitenkin inhimillistä haluta hallita elämäänsä - se tuo sitä turvallisuuden ja varmuuden tunnetta.

Koitetaan kuitenkin ottaa rennommin ja antaa asioiden välillä tapahtuakin - se vie stressiä pois ja antaa tilaa hengittää, kun ei koko ajan olla varpaillaan miettimässä, mihin reagoida seuraavakaksi.

Muista, että sä hallitset sun elämää parhaiten, kun hallitset sun tuntemukset, ajatukset ja reaktiot.

Kiitos, kun luit!

♡:llä Marika