Elätkö enemmän ulkoa- vai sisältäpäin?

Oon välillä eläny niin älyttömässä sumussa. Ihan vaan aistien varassa, tietämättä yhtään, mitä sisällä on.

Aika moni elääkin vaan aistien varassa. Mutta miksi ihmeessä? Se suurin onnihan löytyy meidän sisältä, ei meidän ulkopuolelta.

Tämä liittyy vähän edeltävään kirjoitukseeni meditoinnista. Meditoinnilla on nimittäin ollu todella suuri merkitys siihen, että oon oppinu koko ajan hieman enemmän ja enemmän elämään sisältäpäin.

Meditoinnin opettelu on auttanu mua rauhottamaan aistimuksia

Mulla on tosi herkät aistit, mikä vaikeuttaa sisältäpäin elämistä varmaan vielä enemmän. Oon herkkä äänille, hajuille ja erilaisille tuntemuksille.

Jos vaikka hiusten jakaus on eri, mitä eilen tai sukka vähän vinossa, niin huomaan sen heti ja se vaivaa. Voisin siis sanoa, että oon jossain määrin hyvinkin aistiherkkä.

Kova meteli saa mun stressitasot nousemaan ja siksi mä ihmettelinkin, miten oon selvinny lapsiperhearjessa tännekin asti ilman ammattiapua.

Yks mun suosikkitavaroista onkin vastamelukuulokkeet, jotka saatan laittaa päähän ihan ilman, että kuuntelisin mitään. Tää helpottaa mun oloa, kun melutaso on pienempi. Meidän perheen miesjoukkio on nimittäin sen verran meluisaa sorttia, että siihen meluun meinaa toisinaan hukkua.

Mies taas on tottunut elämään meluisassa ympäristössä, niin hänelle se melukuormitus on paljon pienempi. Sellaisia kai ne laulavat ja tanssivat latinot on.

Osaan kyllä jäädä myös jumiin mietteisiini

Vaikka oonkin tosi aistiherkkä, niin oon myös erittäin pohtiva ja mietiskelenkin tosi paljon asioita mun pään sisällä.

Joskus jään jumiin johonkin asiaan ja se jää pyörimään mieleen pidemmäksikin aikaa. Sillon monesti tiedän, että asialle on tehtävä jotain, koska muuten se vaan jää pyörimään mieleen ja vaivaamaan.

Meditoinnista on apua tässäkin, kun saan silloin mahdollisuuden puhdistaa pääni ajatuksista ja saada kirkkaampia ajatuksia, jotka tuo niitä ratkaisuja erilaisiin ongelmiin.

Ja tämähän meditoinnissa onkin niin hienoa

Yks mun tärkeimmistä ongelmanratkaisutavoista onkin, että hyväksyn ongelman olemassaolon ja luotan siihen, että ratkaisu tulee sitten aikanaan.

Tää on monesti auttanu niinkin nopeasti, kuin muutamassa minuutissa. Joskus ratkaisun löytymiseen voi mennä pidempään, mutta ongelman vatvominen ei ainakaan oo tuonu ratkaisua mun eteen vielä kertaakaan.

Paras siis on, kun käsittelen asiaa rauhassa meditoinnin kautta ja annan asian olla. Niinhän se Einsteinkin sanoi, ettei me voida ratkaista asioita samalla ajattelulla, joka aiheutti ongelman (tälleen yksinkertaisesti käännettynä).

Takaisin siihen, kuinka ihmiset elävät ulkoapäin

Mä nään tätä paljon joka päivä ja jotenkin se on vaan selkeämpää koko ajan, miksi ihmiset elää niin paljon ulkoapäin sen sijaan, että keskittyisivät sisäiseen maailmaan.

Naapuri käy tupakalla - varmaan stressaa jostain ja hakee sitä helpotusta ulkoisesta asiasta (tupakointi), koska ei tiedä, että se helpotus voisi löytyä myös sisältä (toki tässä on myös varmasti jo se nikotiiniaddiktio mukana).

Työkaveri vetää taas alkoa, koska on vapaa viikonloppu - stressaava työviikko takana ja jotenkin se rentoutus on haettava. Sisältään sitä ei oikein osaa hakea, koska ei ehkä tiedä sen mahdollisuuksista. Ja kaikki muutkinhan lähtee "viihteelle", kuten tätä tapaa kutsutaan.

En sano, että nämä olisi vääriä valintoja. Jokaisella on oikeus elää juuri sellaista elämää, kuin haluaa elää, siihen mä en halua puuttua. Mutta nää on vain esimerkkejä siitä, kuinka nykypäivänä nojaudutaan niin paljon kaikkeen ulkoiseen, jotta voitaisiin tuntea olo jotenkin paremmaksi.

On muitakin tapoja tuntea olo paremmaksi juuri siinä hetkessä

Jollekin se voi olla herkkujen napostelu (tää on mulle itselle niin tuttu kierre. Välillä on ollu niin vaikeaa lopettaa se turha napostelu ja epäterveellinen syöminen). Jos ottaa vaan yhden palan suklaata ja sitten vielä toisen ja ehkä kolmannenkin ihan vaan ohimennen, niin eihän se haittaa? Tai jos nyt tän kerran vedän puolikkaan levyn, niin ei se niin vakavaa ole.

Sitten meenkin kauppaan ja ostan uuden levyn seuraavaa kertaa varten. Ja se levy saattaa olla avattuna, ehkä jopa puoliksi syötynä samana iltana. Ei kai siitä haittaa ole, jos tämän kerran?

Niin. Tää on mulle tuttua. Joskus oon oikeesti tehny noin. Koska mä voin? Enkä mä lihonu ole tuosta tavasta. Ehkä jokin imeytymishäiriö tai jotain, mikä senkin estäny. Vai olisinko vaan muuten niin aktiivinen, kun koko ajan tahtoisin olla jotain tekemässä?

En tiedä, mutta tuota tapaa en halua takaisin. Siihen on helppo kyllä ratketa, vaikka oon jo parantanu mun ruokailutottumuksia paljonkin.

Hyvien tapojen särkyminen voi tapahtua kerrasta

Jos menee tekemään vaan sen yhden virheen ja sanoo itselleen "ei se haittaa, jos tänään otan vähän jotain makeaa", niin sitä on helppo jatkaa seuraavana päivänä. Ja sitä seuraavana. Ja kohta huomaakin joka päivä napostelevansa jotain.

Ja kummasti se oma olo huononee ja sitä tekee vaan enemmän mieli jotain, mikä piristää hieman juuri siinä hetkessä, kun sitä nauttii.

Itse tämän virheen useasti jo tehneenä voin allekirjoittaa sen helppouden, mikä piilee siinä, kun kerran vaan lupaa itselleen poikkeuksen. Toki, jos pystyy pitämään omasta sanastaan kiinni, niin silloin tämän ei pitäisi olla ongelma.

Tavoilla on suuri merkitys

Meidän tavat vaikuttaa todella paljon meidän olotilaan. Kaikki, mikä piristää nopeasti antaen jonkinlaisen dopamiiniefektin, on monesti vain nopea, mutta lyhytaikainen apu.

Sen vastakohtana sisäiseen maailmaan keskittyminen auttaa luomaan tasapainoisemman mielen ja olon kokonaisuudessaan. Kun osataan huomata erilaiset tuntemukset, hyväksyä ne ja olla ihan vaan kiitollisia, niin se kantaa jo todella pitälle.

Sitä oppii myös tuntemaan itseään ja huomaaman erilaisia kaavoja omassa käyttäytymisessa. Niihin on myös helpompi silloin puuttua, jolloin niitä voi halutessaan myös muuttaa.

Siksi meditointi on tärkeä osa mun päivää. Se auttaa pitämään mut hereillä elämässä, enkä kulje vaan eteenpäin reagoiden jokaiseen ulkoiseen ärsykkeeseen. Mulla on enemmän ymmärrystä asioita ja muita ihmisiä kohtaan. Mun on helpompi hyväksyä asioita, enkä tuomitse niin helposti.

Tuomitseminen onkin sellainen asia, mitä mä myös oon nähnyt tosi paljon pitkin elämääni ja nykyään se tuntuu olevan ihan normi varsinkin, jos somea sattuu vilkaisemaan. Mutta lisää tuomitsemisesta jossain toisessa kirjoituksessa.

Mä toivon sulle kirkasta mieltä ja enemmän ymmärrystä muita ja itseä kohtaan ♡

♡:llä Marika  

Jos tahdot tehdä positiivisen muutoksen elämässäsi ja kaipaat siihen tukea, olen täällä valmiina auttamaan ja tukemaan sinua!

Tämä kokonaisuus ei tule maksamaan sinulle mitään, mutta lupaan, että olen mukanasi täysillä alusta loppuun. Tahdon, että saat elämästäsi positiivisemman, jotta voit nauttia siitä enemmän ja voin itse samalla oppia paremmaksi valmentajaksi.

Toivon ohjattavalta luottavaisuutta, päättäväisyyttä ja rohkeutta. Muutosten tekeminen ei ole helppoa, mutta ne on aina mahdollisia toteuttaa, jos niin päättää ja oikeasti niiden toteuttamiseen myös ottautuu.

Iälläsi ja sukupuolellasi ei ole mitään merkitystä. Tärkeintä on, että olet ohjattavissa (totta kai sulla tulee olla myös omaa ajattelukykyä, mutta en kaipaa ohjattavaksi persoonaa, joka hankaa vastaan joka asiassa).

Ohjaus tapahtuu viestein ja videopuhelun välityksellä. Voimme yhdessä sopia molemmille käypäisen sovelluksen tai ohjelman, jota käytämme. Esimerkkeinä Zoom, Messenger, Discord ja Teams.

Lähetä minulle vapaamuotoinen hakemus, niin voin sitten ottaa sinuun yhteyttä. Voit alkuun lähettää ihan vain viestin, jossa kerrot olevasi ohjauksestani kiinnostunut ja voin sitten lähettää sinulle lisäkysymyksiä. Saat halutessasi myös avata jo tilannettasi ja kertoa itsestäsi enemmän, jos niin haluat.