EI TÄSTÄ TUU MITÄÄN!
#¤%!# mikä olotila! Ja kyllä, ensimmäinen merkkirypäs on kirosana.
Meillä oli hiihtoloma viime viikolla.
Oli yllättävää, miten rankkaa oli olla kahden pienen pojan kanssa kotona.
Tai ylipäänsä missään.
Molemmilla tuntuu olevan nyt yhtä aikaa jonkin sortin vaihe menossa ja kiukuttelua on normaalia enemmän.
Oma mielikin menee helposti "ei tästä tuu mitään"-moodiin, kun ympärillä on jatkuvaa negatiivista energiaa.
Meillä vanhemmilla on vaikea tehtävä
Eikä sitä oikeastaan yhteiskunta edes kunnolla tiedosta tai ymmärrä.
Pitäisi pystyä pitämään omat tunteet hallinnassa ja samaan aikaan vielä auttaa sitä pientä ihmistä selviämään omista tunneryöpyistään.
Ja tätä tapahtuu MONTA KERTAA PÄIVÄSSÄ.
Ainakin näin pienten lasten vanhempana.
Erityisherkkyys on tällaisissa tilanteissa sekä heikkous että vahvuus
Itse erityisherkkänä kuormitun todella helposti tilanteissa, missä on kovia ääniä, jatkuvaa negatiivista aaltoa ja sosiaalista painetta.
Näitä tilanteita on kyllä tullut harjoiteltua erityisesti näin äitinä, mutta ei se silti riitä siihen, että jaksaisin koko päivän kuunnella jatkuvaa lasten huutamista, valitusta ja tappelua.
Kun mulla menee yli, enkä osaa asiasta ketään varoittaa, häviän joko paikalta (vessaan lukkojen taakse tai ulos) tai sitten huudan lapsille takaisin.
Yleensä se aiheuttaa vaan sen, että saan lisää tätä samaa niskaani. Ja usko pois, se huutaminen ei auta. Tiedät varmasti itsekin sen.
Ja sen huutamisen tai paikalta poistumisen jälkeen mulle tulee kauheet omantunnontuskat, kun oon niin huono äiti.
Osaan pyytää anteeksi ja oikeasti olla empaattinen, vaikka välillä meneekin itsellä sen verran yli, ettei pysty enää ajattelemaan selkeästi. Olen oikeastaan todella empaattinen ja ymmärrän pienen ihmisen ongelmien tuntuvan heistä paljon suuremmilta, kuin ne oikeasti onkaan. Siksi olenkin aina valmiina tukemaan lapsia vaikeiden tunteiden ja tilanteiden yli, ellei itselläni pää räjähdä.
Positiivisuus on mulla kuitenkin vahvasti läsnä
Olen oppinut keinoja, joilla voin pitää oman asenteeni positiivisempana jopa vaikeammissakin tilanteissa.
Vaikken aina osaakaan ennakoida omaa kuormitusta, olen onneksi oppinut sanoittamaan näitä asioita miehelleni.
Mulla oli ennen nimittäin tapana vain pitää asioita sisällä ja sitten räjähtää.
Joskus tätä tulee vieläkin tehtyä, mutta yleensä ehdin ennen räjähdystä varoittaa mun miestäni tai reagoida itse siten, ettei sitä räjähdystä tulekaan.
Olen oppinut hyviä tapoja sanoittaa omia tunteitani, jotka myös lasten on yllättävän helppo ymmärtää.
Esimerkiksi: "Äidin tunteet alkaa mennä punaiselle, enkä tahdo mennä sinne punaiselle, niin voitko auttaa äitiä pysymään vihreällä?" tai vaikka "Nyt äidin pitää mennä hetkeksi tuonne toiseen huoneeseen hengittämään, jotta äiti pysyy vihreällä".
Lapsiakin voi auttaa sanoittamaan tunteitaan vastaavalla tavalla
Voit kokeilla opettaa lapsille saman tavan, niin hekin oppivat sanoittamaan ja hallitsemaan tunteitaan.
Meillä harjoitellaan yhdessä hengittämistä silloin, kun meinaa mennä tunteet punaiselle.
Omalla esimerkillä voi opettaa lapsille paljon ja meidän pojat muistuttaakin joskus toisiaan tai meitä vanhempia hengittämään, koska he ovat oppineet meiltä sen tavan.
Vanhemmuus on antoisaa, mutta myös rankkaa
Kun vanhemmat voi hyvin, koko perhe yleensä voi hyvin.
Pienet lapset varsinkin opettelevat tunteiden säätelyä ja muuta, minkä takia he vaativat jatkuvaan vanhempien apua tunnesäätelyn harjoittelussa.
Näiden taitojen opettaminen lapsille on rankkaa ja vaatii paljon kärsivällisyyttä.
Kuitenkin, kun alat huomaamaan, kuinka hienosti lapset alkavat oppia tunteiden säätelyä ja muita taitoja, se on suuri ilo ja maksaa kaikkea sitä vaivaa ja jaksamista moninkertaisena takaisin.
Parhaiten pidät huolta itsestäsi, kun annat itsellesi aikaa ja osaat myös antaa itsellesi anteeksi
Pidä huoli, että saat tehdä jotain, mikä antaa sulle hyvää mieltä.
Mulle yksi niistä jutuista on juokseminen ja samalla musiikinkuuntelu.
Musiikki ylipäänsä tuo mulle paljon hyvää mieltä ihan itsessään. Ja siihen, kun lisätään juokseminen vielä päälle, niin voilà!
Joskus ei mene aivan niin, että saisi itselleen tarpeeksi aikaa ja silloin, jos jolloin on vaikeaa pysyä rauhallisena ja hyväntuulisena kiukkuavien lasten kanssa.
Se on täysin inhimillistä ja sun tuleekin antaa itsellesi anteeksi, jos et aina onnistu täydellisesti vanhemmuudessasi. Olet vain ihminen!
Jos sua mietityttää, kuinka voisit pitää itsesi positiivisempana, niin mulla on sulle siihen täysin maksuton opas, jossa jaan omia vinkkejäni positiivisempaan mindsettiin tähdäten.
Jos satut lataamaan ja kokeilemaan oppaani vinkkejä ja ohjeita, niin mielelläni kuulisin palautetta oppaaseen liittyen!
Voit ladata oppaan myös tästä alta.
Mun itse oppimiani ja testaamiani tapoja, joilla pidän mieleni ja asenteeni positiivisempana.
Osa oppaan tavoista antavat välittömän vaikutuksen ja osa vaatii toistoa ja rutiinia, jotta mieli alkaa tottua ja positiivisuudesta tulisi osa arkeasi.
Jos tahdot oppia positiivisen ajatusmaailman saloja ja saada nostettua omaa värähtelyn tasoa, tää opas on sulle!