Lapsiperhearjen haasteet osa 1: 4 yleisintä haastetta lapsiperhearjessa

Olen alle kolmekymppinen äiti kahdelle vilkkaalle pojalle, ja elämäni perheenäitinä on ollut kiireistä ja vaativaa. Ennen äitiyttä totuin tekemään asioita spontaanisti ja olin hyvin itsenäinen sekä tein asioita oman mieleni mukaan.

Äidiksi tuleminen ei siis ollut mulle mikään sulava sujahdus uuteen arkeen, vaan on vaatinut multa aivan uskomattoman paljon muuttumista, mukautumista ja totuttelua.

Se on ollut mulle suuri matka oppia olemaan aivan uusi ihminen, joka en ennen ollut.

Vaikka muutos onkin ollut mulle todella suuri - ja olettaisin, että varmasti monelle muullekin äidille äidiksi tuleminen on suuri muutos, olen löytänyt ratkaisuja ja oppinut nauttimaan arjestamme, ja haluankin jakaa nämä oivallukset sullekin.

Jokainen päivä ei silti ole ruusuilla tanssimista ja vaatii multa tietyn panoksen. Toki kovin minimaalisella läheisten tuella ja avulla väittäisin tämän olevan jokseenkin haastavaa (jep, joskus ja jouluna voidaan saada lastenhoitoapua, mutta ei siitä sen enempää).

Oon kuitenkin äiti, joka osaa organisoida asioita monella tapaa, mutta oon myös erittäin herkkä monellakin tapaa ja se tuo jonkin verran myös haastetta lapsiperhearkeen, vaikka siinä on hyviäkin puolia. Oon kokenut sen, kun arki tuntuu olevan liian monen pallon jongleeraamista ilman loppua näkyvissä ja joka suunnasta tulee jonkinlaista ärsykettä, joka saa mut vaan haluamaan juoksemaan karkuun jonnekin kauas omaan hiljaisuuteen. Mutta oon myös oppinut, että nää haasteet ei oo ylivoimaisia (vaikka välillä siltä tuntuukin).

Tästä alkaa miniblogisarja - Lapsiperhearjen haasteet - jossa jaan teille kokemuksiani ja vinkkejäni siitä, kuinka voimme tehdä lapsiperhearjestamme sujuvampaa ja hallittavampaa.

Tämä ensimmäinen osa keskittyy niihin yleisimpiin haasteisiin, jotka varmasti ovat tuttuja ainakin suurimmalle osalle vanhemmista. Näiden haasteiden tunnistaminen on ensimmäinen askel kohti ratkaisuja ja parempaa arkea.

1. Päivän aikataulu on kuin seikkailu ilman karttaa

Heräät aamulla suunnitelma mielessäsi, mutta lapset voivat muuttaa suunnitelmasi hetkessä. Ruoka-aika, päiväunet, ja nukkumaanmeno voivat olla arvoituksia. Kuinka voit keskittyä mihinkään, kun päivä ei kulje suunnitellusti?

Toistat lapsille samoja asioita ja mitään ei tapahdu. Voi olla, että ihan pelkkä aamupissille meneminen tai hampaiden pesu on yhtä neuvottelua, lahjomista tai kiristämistä.

Kohta kello näyttää jo lounasaikaa, eikä vieläkään olla ulkona, vaikka on tullut jo monta kertaa sanottua lapsille, että on puettava, jotta päästään vielä aurinkoisella säällä ulos leikkimään. Osaavat he jo itse pukea, mutta jotenkin se on todella vaikeaa kotona - päiväkodista saa sitten kuulla, kuinka hienosti lapset osasivat pukea kaiken itse, kun oli ulkoilun aika.

Samalla koitat hoitaa jotakin tärkeää asiaa puhelimella. Kenties sovit nettikirppikseltä löytämiesi lastenvaatteiden hakemisesta tai selvität jotain työasiaa. Ehkä suunnittelet koulutehtävään liittyvää asiaa läpi opiskelukavereidesi kanssa.

Kun vihdoin saat lapset puettua ulkoilua varten ja avaat ulko-oven, alkaakin sataa (voin sanoa, kun tämä itselle on käynyt, niin ei ole hirveämmin naurattanut).

Joo, tähän ei taida tarvita enempää sanoja. Tiedät ehkä tunteen.

2. Multitaskaus on arjen superkyky - vai onko sittenkään?

Me äidit ollaan mestareita monen asian hoitamisessa samanaikaisesti. Hoidamme lapsia, laitamme ruokaa, vastaamme viesteihin ja yritämme muistaa kaiken tarvittavan.

Miten voimme keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, kun tehtävät ovat kuin palapelinpalat, jotka kaikki pitäisi saada sopimaan yhteen ja tuntuu siltä, kuin palat olisivat useammasta eri palapelistä?

On virhe yrittää tehdä montaa asiaa yhtä aikaa. Miten saat asioita tehtyä, jos sulla on monta juttua tekeillään ja yksikään niistä ei valmistu, koska hypit asioiden välillä?

Tää on mulle tuttua jopa töissä. Mihin suuntaan lähdet, kun näet ravintolasalin täynnä tehtäviä asioita?

3. Unenpuute vie voimia

Lapsiperhearjessa uni voi olla kortilla. Yöherätykset ja huoli lasten nukkumisesta voivat johtaa äidin jatkuvaan väsymykseen. Miten voimme olla keskittyneitä, kun aivot tuntuu sumuisilta ja ajatukset sekoittuu?

On myös todella helppo jäädä valvomaan, kun lapset ovat jo nukkumassa. Siinä aamu yhden aikaan nukkumaan mennessä ei välttämättä harmita, mutta aamulla kaduttaa. Vaikka väsymys painaa, on silti helppo valvoa yömyöhään, kun ei vain muuten tunnu olevan sitä omaa aikaa rauhoittumiseen tai muuhun.

Mutta onko omista unista nipistäminen kuitenkaan se paras tapa saada sitä omaa aikaa?

Ei ole ainakaan toiminut meillä.

Kiukkuinen ja väsynyt äiti ei ole kovin tehokas tai muutenkaan kivaa seuraa.

Onpa tullut joskus useamminkin kuultua mieheltä, että mun pitäisi mennä ottamaan päikkärit tai sitten hän on vaan maininnut ohimennen "oletpa väsyneen näköinen".

4. Pelko asioiden unohtamisesta

Äitiys tuo mukanaan jatkuvan pelon siitä, että unohtaa jotain tärkeää. On niin paljon muistettavaa, että väkisinkin miettii, onko jotain unohtunut. Ja se aiemmin mainittu unenpuute hankaloittaa asioiden muistamista entisestään.

Onko lasten harrastusajat muistissa? Onhan lapsille vaihtovaatteet ja kaikki tarvittavat ulkokamppeet valmiina, jottei niitä tarvitse aamulla enää etsiä ja metsästää päiväkotiin lähtiessä? Milloin olikaan se vasu-keskustelu? Muistinhan maksaa ne laskut eilen? Oliko jokin tapaaminen tänään? 

Pelko unohtamisesta voi aiheuttaa stressiä ja keskittymisvaikeuksia. Ajatukset risteilee, kun yrittää tehdä asioita kiireellä samalla, kun koittaa muistaa toisia juttuja samaan aikaan.

Pitäisi keretä joka paikkaan, mutta asioiden unohtaminen hidastaa ja hankaloittaa kokonaisuutta.

Onpas kiva lähteä jalisharkkoihin, kun perillä huomaat lapsella kumisaappaat jalassa ja jaliskengät jäikin kotiin (been there, done that).

Ongelmiin on kuitenkin ratkaisu

Entä, jos nämä huolet voisi pyyhkäistä sivuun tai ainakin niitä voisi keventää niin, että ne eivät vaivaisikaan enää päivittäin tai kenties eivät edes viikoittain? Vaikka sulla ei olisikaan kummoista tai edes ollenkaan mitään tukiverkostoa, voisit silti tehdä asioita, jotka helpottaisi teidän perheen arkea ja saisit oikeasti asioita aikaiseksi ja stressi helpottaisi - ainakin jonkin verran?

Nämä edellä mainitut neljä haastetta ovat tuttuja monille lapsiperheille, mutta ne eivät ole ylitsepääsemättömiä.

Seuraavassa blogikirjoituksessani kerron, mille meidän arki näyttää, kun olen saanut ratkaistua näitä haasteita.

Tsemppiä sulle arkesi kanssa. Muista, olet aivan huikea vanhempi!

Sydämellä,
Marika