Kyllä lomailu on vaan niin mukavaa, kun ei tarvitse miettiä sen enempää arjen juttuja tai aikataulutuksia ja voi olla vaan (ellei suunnittele jotain ohjelmaa).

Aika varmasti mietit usein, miten ehdit tehdä kaiken sen, mitä sun tulisi tehdä, kun aika ei vain riitä kaikkeen.

On paljon tehtävää, mutta niin vähän aikaa tekemisen määrään verrattuna. Mutta olisiko siellä takana jokin asia, joka me ollaan unohdettu? Mihin meidän tulisi keskittyä kaiken sen kiireen ja höösäyksen sijaan?

Tähän alkuun haluan kertoa melko tuoreen esimerkin omasta elämästäni.

Jos teet jotain, mikä vaatii paljon itsekuria ja itseohjautumista, sun on tiedettävä, mihin asioihin keskittyä, jotta pääset etenemään.

Hengitä nenän kautta syvään sisään. Pidätä hengitystäsi pari sekuntia. Hengitä rauhallisesti ulos päästäen kaiken ilman pois. Odota taas pari sekuntia. Toista tämä vielä ainakin pari kertaa.

Aina ei keskittyminen onnistu, vaikka haluaisi. Välillä tulee ainakin itselle niitä hetkiä, kun ei vaan huvittaisi. Ei vaan jaksaisi tai kiinnostaisi. Silloin ei tekemisestä tule mitään, kun mieli on sitä vastaan. Siksi näenkin tärkeänä, että silloin keskitytään siihen, että saadaan mieli mukaan tekemisen meininkiin.

Se pitkä työ- tai opiskelupäivä sitä erittäin tylsää tietokoneruutua tuijottaen. Huh, ei jaksaisi, mutta pakko! Väsyttää ja alkaa väsyttämään vain enemmän, kun joutuu istumaan paikoillaan ja keskittymään vain samaan tylsään tai vähemmän tylsään asiaan. Vaikkei se olisi tylsäkään, niin silti voi tulla olo, ettei vaan jaksaisi.